Ammattilaiseksi?

Terveysalan ammattilaiseksi voi opiskella kaikilla koulutusasteilla. Toisen asteen tutkinnosta valmistuu laaja-alaisiin terveydenhuollon persutehtäviin ja siihen voi opiskella myös oppisopimuksella.
  Ammattikorkeakoulusta taas valmistuu mm. sairaanhoitajaksi, kätilöksi, terveydenhoitajaksi, röntgenhoitajaksi, bioanalyytikoksi, laboratoriohoitajaksi, hammashuoltajaksi, syyhygienistiksi yms. 
  Yliopistosta taas valmistuu lääkäriksi, hammaslääkäriksi, puheterapeutiksi, terveystieteiden kandidaatiksi tai maisteriksi. Myös alojen jatko- ja täydennyskoulutusta on tarjolla runsaasti. 

Missä työskennellään:
Naisten osuus on kasvanut huomattavasti lääkärikunnassa. N.90% alan ammattilaisista työskentelee julkisella sektorilla kunnissa ja kuntayhtymissä. Suurin osa heistä työskentelee sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, mutta osa myös mielenterveystoimistoissa, vanhainkodeissa, lasten päiväkodeissa, lastenkodeissa ja A-klinikalla. 
  Yksityisen sektorin työntekijät työskentelevät yksityissairaaloissa, lääkärikeskuksissa, yksityisissä vanhainkodeissa, kehitysvammalaitoksissa, päiväkodeissa, laboratorioissa, kylpylöissä ja sairaankuljetusyrityksissä. 
  Jonkun verran alan ammattilaisia työskentelee myös ulkomailla mm. Suomen punaiselle ristille ja Kirkon kehitysyhteistyöllä. 

Tulevaisuus:
Todennäköisesti terveydenhuoltoalan henkilöstön liikkuvuus tulee lisääntymään, kun monenlaisen työn osaaminen, alalta toiselle siirtyminen ja monialayrittäjyys alkavat tulla yhä enemmän tyypillisiksi. Tulevaisuudessa potilaita voidaan hoitaa pitkien välimatkojenki takaa etäkonsultaatiolla. 


Liikunnan ammattilaiset:
Liikunnan ammattilaisten tarkoituksena on edistää ihmisten vapaa-ajan liikuntaa ja edistää ihmisten liikuntatottumuksia monipuolisiksi. Julkisella sektorilla työskennellään kunnissa, liikuntatoimen hallinnossa, liikuntapaikoilla ja kouluissa. Kolmannella sektorilla taas työskennellää liikuntajärjestöissä, urheiluseuroissa ja yksityisellä sektorilla esim. matkailu- ja kylpyläalalla. Ammattikoulusta saa liikunnanohjauksen perustutkinnon ja voi suorittaa jatko-opintoja ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi. 

Terveys ja Yhteiskunta

Terveys on suomalaisille hyvin tärkeä arvo.

Laki ammattihenkilöistä:

Vuonna 1994 määrättiin laki, jolla pyritään varmistamaan, etät kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla on työssään tarvittava koulutus ja taidot, jotta potilaan turvallisuus ei vaarannu. Yleisiä lääkärintyön päämääriä ovat: terveyden ylläpito ja edistäminen, sairauksien ehkäisy sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Erityisiä lääkärin oikeuksia ovat mm. potilaan diagnoosista päättäminen. Lain mukaan lääkärillä ja hoitohenkilökunnalla on salassapitovelvollisuus, jonka mukaan ammattihenkilö ei saa kertoa kellekkään ilman lupaa asiakkaidensa henkilökohtaisia asioita. 

Potilaan asema ja oikeudet:

- Laissa määrätään jokaiselle suomessa pysyvästi asuvalle oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. 

- Kuitenkin hoitoa on annettava vain niiden voimavarojen puitteissa, jotka ovat terveydenhuollon käytettävissä. 

- Potilaalla on itsemääräämisoikeus hoidostaan ja hän voi halutessaan kieltäytyä siitä

- Jos potilas ei itse pysty määräämään hoidosta sen tekee lähiomainen tai muu laillinen edustaja

- N. 12-vuotias saa itse päättää hoidostaan, kun pystyy siihen kehitystasonsa perusteella

- Potilaalla on oikeus saada tietoa häntä koskevasta hoidosta ja sairaskertomuksesta

- Sairauskertomuksessa on oltava hoidon kannalta välttämättömät tiedot, mutta arkaluonteisia asioita ei saa kirjata ilman suostumusta.

Potilasvahingot:

- Potilasvahinkolaki on säädetty vahingon, erehdyksen tai laiminlyönnin varalta ja pyrkii turvaamaan potilaan edut

- Potilaan tulee ottaa yhteyttä häntä hoitaneeseen lääkäriin tai hoitopaikan potilasasiamieheen, jos hoidossa sattuu vahinko tai laiminlyönti

- Potilaslain mukaan potilaalle maksetaan korvaus, jos vahinko on todennäköisesti aiheutunut tutkimukseta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä tai laiminlyönnistä

- Laissa on myös kohtuullisuuspykälä, jonka mukaan aivan pienimpiä vahinkoja ei korvata

Tekniikan vaikutus terveyteen:

Vaikka tekniikalla on monia hyviä vaikutuksia terveyteen, on ihmisten elämä alkanut ehkä vähän liikaakin pyöriä sen ympärillä. Kun turvapuhelimet lisäävät vanhusten turvallisuutta, samalla voidaan luulla, että pelkkä puhelin riittää ilmaisemaan vanhuksesta välittämisen. 

Medikalisaatio= lääketieteellistymistä, kun ihminen on tullut yhä riippuvaisemmaksi terveydenhuollosta, sen keinoista ja toimijoista

Helthismi= kuvaa tilannetta, jossa ihmisen ajatusmaailma pyörii jatkuvasti terveyden ympärillä. Tällöin terveydestä tulee tavallaan uskonnon korvike. 

Priorisointi= eli ensisijaistaminen tarkoittaa terveydenhuollossa niukkojen voimavarojen jakamista siten, että tärkeät asiat tulevat hoidetuksi ja kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti.

Priorisoinnin eettiset periaatteet:

- Jokainen ihminen on yhtä arvokas

- Hoitoa on annettava, jos hoidon tarve todetaan

- Yhtäläisessä tarpeessa oleville annetaan yhtäläinen hoito

- Tutkimus- ja hoitovaihtoehdoista valitaan se, josta saadaan paras hyöty näyttöön perustuvan tiedon perusteella

- Kansalaisella on oikeus saada tietoa

- Hoidosta ja tutkimusesta on oikeus kieltäytyä

- Terveydenhuoltoa koskevat päätökset tehdään niin, että kansalaiset tietävät niiden perusteet ja voivat osallistua päätöksentekoon

Miten Suomi hoitaa

Suomessa on suhteellisen edullinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka kohtelee kaikkia tasapuolisesti ja on edistynyt kansanterveyttä. Olemme siihen myös keskimmäärin tyytyväisiä!  
 Suomessa kansalaiset rahoittavat suuren osan terveydenhuollosta, joten varakkaammilla on paremmat mahdollisuudet siihen kuin muilla, mikä on lisännyt epätasa-arvoa. 


Terveydenhuollon järjestäytyminen:


-Lain mukaan kunta tai kuntayhtymä järjestää kuntalaisille terveyspaleluita
-Terveyskeskuksesta löytyy yleensä vuodeosasto ja vastaanotto, jossa hoidetaan ajanvaraus- ja päivystyspoliklinikkaa 
- Siellä sijaitsee usein myös hammashoitola ja mielenterveystoimisto
- Terveyskeskuksissa sijaitsee myös ehkäisevä terveydenhoito eli lastenneuvola, äitiysneuvola ja kouluterveydenhuolto
- Työterveydenhuollosta vastaa jokainen työnantaja työntekijöilleen


Sairaanhoidon erikoisosaaminen:
Erikoissairaanhoitoa varten on 21 sairaanhoitopiiriä, joita kuntayhtymät hallinnoivat. Sairaanhoitopiirillä on keskussairaala, joissa on eri lääketieteenalojen erikoisosaamista, erikoisalueiden poliklinikoita sekä vuode- ja toimenpideosastoja. Sairaanhoitopiireillä voi olla myös alue- ja psykiatrisiasairaaloita. 
   Vaativimmasta erikoisosaamisesta vastaa viisi yliopistollista keskussairaalaa, jossa siijaitsevat lääketieteelliset tiedekunnat. Nämä yliopistolliset keskussairaalat sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. 


Yksityinen terveydenhuolto:
Yksityisessä terveydenhuollossa potilaat maksavat hoidon itse, mutta siihen voi hakea Kela korvausta. Tämä yksityinen puoli täydentää julkista ja pyrkii toimimaan juuri potilaan haluamalla tavalla ja vastaamaan tämän odotuksiin. Usein yksityistä hoitoa pidetään "parempana" kuin julkista. Yksityiselle mennään yleensä, kun julkiselle ei pääse tarpeeksi nopeasti, ajat ovat sopimattomia tai kun halutaan tietyn lääkärin palveluja. Kela korvaa keskimäärin 30% yksityisen palvelun hinnasta, minkä nähdään tuovan epätasa-arvoa köyhien ja rikkaiden välille, kun rikkailla on paremmat mahdollisuudet käyttää näitä palveluja. 
   Yksityistä palvelua on myös moitittu siitä, että lääkärit hoitavat myös tavallisia tauteja ja vievät työvoimaa julkiselta puolelta. 


Kolmas sektori:
Kolmannen sektorin työntekijät ovat vapaaehtoisjärjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä, yhden asian liikkeitä sekä oma-apu- ja vertaisryhmiä.  Sen toiminta sisältää vapaaehtoistoimintaa, vertaistukea, poliittista vaikuttamista, edunvalvontaa, kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä terveyspalveluiden tuottamista. Näitä toimijoita ovat esim. Suomen punainen risti, Suomen Reumaliitto, Väestöliitto ja Invaliidiliitto. 
  Järsjestöjen kansalaistoiminta tarjoaa vaapaaehtoisille mahdollisuuden osallistua ja tukea kanssaihmisiä. Kansanterveysjärjestöt järjestävät valistuskampanjoita ja toiminnallisia hankkeita, antavat vertais- ja neuvontatukea sekä tarjoavat terveys- ja kuntoutuspalveluita. Monet kolmannen sektroin säätiöt ovat tärkeitä terveystutkimuksen tukijoita, esim. Sydänsäätiö ja Syöpäjärjestöt. 2000-luvun alussa kolmas sektori on ollut hyvin tärkeä osa ja tuki Suomalaiselle terveyspalvelulle!

Oireesta diagnoosiin

On hyvin vaikeaa määrittä raja terveen ja sairaan ihmisen välillä. Vielä vaikeampaa on määritellä sairaus ja valita juuri potilaalle sopivat lääkkeet sairauden hoitoon. Jokainen potilas on oma yksilönsä ja kaikkien kohdalla hoito täytyy miettiä yksilöllisesti. Sairauden ja terveyden raja onkin sopimus, joka joustaa suuntaan ja toiseen, sillä esimerkiksi juuri syöty ruoka vaikuttaa verensokerin mittaustulokseen huomattavasti.

Esitiedot:
Jotta voitaisiin saada selville, onko potilas sairas ja mikä häntä vaivaa täytyy hänelle tehdä esitutkinta. Siinä selvitetään potilaan vaivan kesto, sen luonnetta ja aiheuttamaa haittaa. Jos tilanne on haastavampi tarvitaan lisätietoja jolloin tiedustellaan mm. muita oireita, aiempia sairauksia ja potilaan käyttämiä lääkkeitä sekä myös elintapoja ja viimeaikaisia tapahtumia.
  Näiden esitietojen avulla lääkäri osaa ohjata potilaan oikeanlaisiin lisätutkimuksiin tarvittaessa ja oikean diagnoosin todennäköisyys lisääntyy 80 prosentilla.

Potilaan tutkinta:
Lääkäri tutkii potilasta fyysisesti esimerkiksi jos potilaalla on yskää sekä flunssaa kuuntelee lääkäri keuhkot, tunnustelee kaulan ja kainaloiden imusolmukkseet  sekä tarkistaa suun, hampaat ja nielun. Nämä tutkintatavat ovat siis lääkärin aistien varassa mutta niitä voidaan täydentää esim. mittaamalla kuume tai verenpaine.

Verikokeet:
Jos potilas lääkärin tutkimuksen jälkeen tarvitsee lisätutkimusta, yleensä ensimmäisenä turvaudutaan verikokeeseen. Verestä voidaan päätellä, miten elimistön tila poikkeaa normaalista, mittaamalla eri ainesosien pitoisuuksia. Veri on oiva näyte, sillä koko elimistön solut saavat ravintonsa, happensa ja rakkennusaineensa sen kautta.
  Verikoe otetaan yleisimmin kyynärtaipeen laskimosta neulalla pieneen putkeen. Yleensä ennen verikokeita pidättäytään ruokailusta, sillä ruoasta imeytyy vereen runsaasti aineita, jotka vaikuttavat eri veren pitoisuuksiin.

Tavallisia verikokeita:

1. Tulehduskokeet
- Lasko (kertoo miten vaikea tulehdus on )
- C-reaktiivinen proteiini (auttaa arvioimaan äkillistä tulehdusta)

2. Verenkuva
- Hemoglobiini ( happea kuljettavan hemoglobiinin määrä veressä, kertoo esim. anemiasta tai verenvuodosta)
- Punasoluindeksit (kertoo punasolujen koon ja hemoglobiinin määrän, auttaa anemian laadun selvittämisessä
- Trombosyytit eli verihiutaleet (kertovat veren hyytymiseen tarvittavien hiutaleiden määrän)

3. Sokeritasapaino
- Verensokeri (koholla jo hieman diabeteksen esiasteessa)
- Sokerirasituskoe ( kertoo taipumuksesta diabetekseen)

4. Rasva-arvot
- Kolesteroli (kertoo verisuonitautien riskistä)
- LDL-kolesteroli (kertoo pahan kolesterolin määrän)
- HDL-kolesteroli (keroo hyvän kolesterolin määrän)

5. Suolatasapaino
- Natrium (kertoo nestetasapainosta
- Kalium

6. Maksakokeet
- ALAT (mittaa maksan toimintahäiriöitä)
- GT (mittaa maksan toimintahäiriöitä)
- Bilirubiini (punasolujen hajoamistuote, jonka määrää maksan toimintahäiriö suurentaa)

7. Virtsatutkimukset
- Seulontatutkimus eli liuskakoe (virtsatulehduksen ensikoe)

8. Munuaiskoe
-Kreatiini (kertoo munuaisten toiminnasta)

9. Kilpirauhaskokeet
- Vapaa tyroksiini (kertoo veren kilpirauhashormonin määrän)

10. Sydänentsyymit
- Kreatiinikinaasi (suurenee esim. sydänveritulpassa)
- Troponiini (kertoo sydänveritulpasta)

Tähystys lisätoimenpiteenä
Ylämahakipu on hyvin yleistä ja sitä tutkiessa mahalaukku tähystetään tähystimellä. Lääkäri ohjaa nielun kautta taipuisan letkun ruokatorven kautta mahalaukkuun ja katselee mahalaukun seinämiä kameran välityksellä. Jos lääkäri toteaa jotain epäilyttävää hän voi ottaa seinämästä koepalan. Verenvuodon ollessa kyseessä, senkin pystyy tyrehdyttämään tähystimen avulla. Tällainen tähystys voidaan tehdä myös peräaukon kautta, jolloin saadaan selvyyttä suoliston kroonisista tulehduksista ja erilaisista kasvaimista.


Muita lisätoimenpiteitä
Lisätoimenpiteinä voivat olla myös koepalan otto kudoksesta tai röntgenkuva. Röntgenkuvalla voidaan tutkia mm. sydäntä ja keuhkoja ja varmistaa onko luu murtunut vai ei. Röntgensäteet ovat kuitenki vaarallisia ihmisille ja voivat aiheuttaa syöpää, joten turhia kuvien ottoja vältetään.


Uusia kuvatekniikoita:
- Erilaisia radioisotooppeja
-Magneettikuvaus
-Ultraäänikuvaus
- Sepelsuonten varjoainekuvaus


Erilaisia toiminnan mittareita:
- EKG (elektrodiogrammi, sydänkäyrä) mittaa sydänlihaksen sähköistä toimintaa, josta voidaan todeta esim. verenpainetauti tai sepelsuonten tukkeutuminen
- Rasitus-EKG:lla saadaan tietoa sydänlihaksen hapensaannista
- EEG tutkii aivojen eri osien sähköistä toimintaa
- ENMG antaa tietoa hermon kyvystä välittää sähköimpulsseja lihakselle


Kotona tehtäviä mittauksia:


- Verenpaineen pystyy nykyään mittaamaan kotona kaikessa rauhassa, mihin aikaan tahansa
- Astmapotilas pysyy ajan tasalla tilanteestaan PEF-mittarin avulla, ja säännöstellä lääkitystään
- Diapeetikotkin pystyvät mittaamaan verensokerinsa kotona ja näin säätämään insuliinin tarpeellistä määrää

Sairauksien tutkiminen

Sairauksien tutkiminen on hyvin tärkeää, sillä niiden tietojen perusteella joita sairauksista on, tehdään poltilaille diagnoosit ja annetaan lääkkeet. Näyttöön perustuva lääketiede siis pyrkiikin rakentamaan kaiken toimintansa tieteellisen tiedon varaan, jotta vääriltä diagnooseilta vältyttäisiin. Jotta lääketiede olisi mahdollisimman luotettavaa, tarvitaan luonnontieteiden, käyttäytymis- ja sosiaalitieteiden sekä tilastotieteiden keinoja. Nämä tiedot eivät ole vain yksilöä varten, vaan ne ovat tärkeitä myös yhteisessä päätöksenteossa, kun päätetään kansanterveyttä koskevista kysymyksistä.

Suomessa on useita rekisterejä, jotka valvovat ja seuraavat suomalaisten terveyttä ja elintapoja. Näitä ovat esim. Tilastokeskus ( http://www.stat.fi/ ), Kansaneläkelaitos ja Syöpärekisteri. Esimerkiksi paikallisesti tehdyt tutkimukset voivat olla epäluotettavia väestön epätasaisen jakautumisen takia. Esimerkiksi jos tutkitaan vanhuuteen liittyviä sairauksia, niitä esiintyy todennäköisesti enemmän alueilla joilla on paljon vanhuksia.

Esimerkkinä tilastokeskuksen nettisivuilta tilasto alkoholijuomien kulutuksesta.

Kuvio 1. Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina asukasta kohti 1960-2010

Tilaston mukaan alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut melko nopeasti 1960 -luvulta, mutta vuodesta 2004 se nousi vielä rajusti alkoholiveron alennuksen ja tuontirajoitusten poiston takia.

Väestötutkimukset ovat melko luotettavia ja niillä saadaan helposti selvitettyä koko väestön terveydentila sekä sen muutokset. Kansanterveyslaitos teki vuonna 2000-2001 laajan terveys 2000 -tutkimuksen, jossa selvitettiin tämänhetkistä terveydentilaa. Tutkimusta pääsee tarkastelemaan : http://www.terveys2000.fi/index.html

Epidemiologia:

Se siis selvittää sairauksien riskitekijöitä ja esiintymistä väestössä sekä käyttää tutkimuksissaan usein otantaa (= väestöstä poimitaan joukko, joka edustaa koko tutkittavien ryhmää). Tällä otantatutkimuksella tarkastellaan väestön terveyskäyttäytymistä esim. alkoholinkäyttöä tai sairauksien riskitekijöitä. Näillä tutkimuksilla saadaan arvokasta tietoa väestön terveydentilasta, muttei saada selville ilmiöiden syy-seuraus suhteita. Niiden selvittämiseen tarvitaan analyyttistä epidemiologista tutkimusta eli tapaus-verrokki- tai kohorttitutkimusta.

Tapaus-verrokkitutkimus:

Ideana näissä tutkimuksissa on verrata tutkittavia esimerkiksi sairaita potilaita samanlaiseen, mutta terveeseen joukkoon. Jos näiden ryhmien välillä huomataan jokin selkeä poikkeama esimerkiksi toinen joukko polttaa tupakkaa ja toinen ei, mutta kaikin muin tavoin ryhmät vastaavat toisiaan, voidaan päätellä, että sairaus johtuu tupakoinnista.

Kohorttitutkimus:

Kohorttitutkimus tarkoittaa tutkimusta, jossa tutkitaan pitkään samaa joukkoa. Joukon terveydentila selvitetään lähtötilanteessa ja heitä haastatellaan ja tutkitaan tietyin aikavälein. Näin nähdään ihmisten kohtaamien eri riskitekijöiden vaikutusta sairauksiin. Esimerkiksi Japanilaisia tutkittiin sen jälkeen, kun atomipommit pudotettiin sinne. Tutkimuksissa selvisi, että heillä esiintyi huomattavasti suurempi riski sairastua syöpään kuin muilla.

Satunnaistettu vertaileva kaksoissokkotutkimus:

Tällaisessa tutkimuksessa valitaan aluksi joukko, jolla esiintyy esimerkiksi vatsakipua. Ryhmä jaetaan arpomalla kahtia eli se randomisoidaan. Toiselle ryhmälle annetaan tutkittavaa vatsakipulääkettä ja toiselle lumelääkettä (=pilleri, jossa ei ole tehoa). Ketkään eivät tiedä kuka saa oikeaa, ja kuka lumelääkettä. Se kenellä oli oikeaa lääkettä paljastetaan vasta lopuksi. Tällä tutkimuksella voidaan sulkea pois se vaihtoehto, että pelkkä usko lääkkeeseen poistaisi potilailta kipuja. Tämä tutkimustapa on erittäin luotettava.

Käsitteet :

Epidemiologia = tieteenala, joka tutkii tautien vallitsevuutta, ilmaantuvuutta ja niiden vaaratekijöitä

Sairauden vallitsevuus = eli prevalenssi tarkoittaa kuinka paljon sairautta esiintyy väestössä tutkitulla hetkellä. Tutkimusmenetelmänä kuvaileva epidemiologinen tutkimus

sairauden ilmaantuvuus = eli insidenssi tarkoittaa, kuinka monta uutta sairastapausta todetaan vuoden aikana. Tutkitaan kohorttitutkimuksen tai tautirekisterin avulla.