Suomessa on suhteellisen edullinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka kohtelee kaikkia tasapuolisesti ja on edistynyt kansanterveyttä. Olemme siihen myös keskimmäärin tyytyväisiä!
Suomessa kansalaiset rahoittavat suuren osan terveydenhuollosta, joten varakkaammilla on paremmat mahdollisuudet siihen kuin muilla, mikä on lisännyt epätasa-arvoa.
Terveydenhuollon järjestäytyminen:
-Lain mukaan kunta tai kuntayhtymä järjestää kuntalaisille terveyspaleluita
-Terveyskeskuksesta löytyy yleensä vuodeosasto ja vastaanotto, jossa hoidetaan ajanvaraus- ja päivystyspoliklinikkaa
- Siellä sijaitsee usein myös hammashoitola ja mielenterveystoimisto
- Terveyskeskuksissa sijaitsee myös ehkäisevä terveydenhoito eli lastenneuvola, äitiysneuvola ja kouluterveydenhuolto
- Työterveydenhuollosta vastaa jokainen työnantaja työntekijöilleen
Sairaanhoidon erikoisosaaminen:
Erikoissairaanhoitoa varten on 21 sairaanhoitopiiriä, joita kuntayhtymät hallinnoivat. Sairaanhoitopiirillä on keskussairaala, joissa on eri lääketieteenalojen erikoisosaamista, erikoisalueiden poliklinikoita sekä vuode- ja toimenpideosastoja. Sairaanhoitopiireillä voi olla myös alue- ja psykiatrisiasairaaloita.
Vaativimmasta erikoisosaamisesta vastaa viisi yliopistollista keskussairaalaa, jossa siijaitsevat lääketieteelliset tiedekunnat. Nämä yliopistolliset keskussairaalat sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa.
Yksityinen terveydenhuolto:
Yksityisessä terveydenhuollossa potilaat maksavat hoidon itse, mutta siihen voi hakea Kela korvausta. Tämä yksityinen puoli täydentää julkista ja pyrkii toimimaan juuri potilaan haluamalla tavalla ja vastaamaan tämän odotuksiin. Usein yksityistä hoitoa pidetään "parempana" kuin julkista. Yksityiselle mennään yleensä, kun julkiselle ei pääse tarpeeksi nopeasti, ajat ovat sopimattomia tai kun halutaan tietyn lääkärin palveluja. Kela korvaa keskimäärin 30% yksityisen palvelun hinnasta, minkä nähdään tuovan epätasa-arvoa köyhien ja rikkaiden välille, kun rikkailla on paremmat mahdollisuudet käyttää näitä palveluja.
Yksityistä palvelua on myös moitittu siitä, että lääkärit hoitavat myös tavallisia tauteja ja vievät työvoimaa julkiselta puolelta.
Kolmas sektori:
Kolmannen sektorin työntekijät ovat vapaaehtoisjärjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä, yhden asian liikkeitä sekä oma-apu- ja vertaisryhmiä. Sen toiminta sisältää vapaaehtoistoimintaa, vertaistukea, poliittista vaikuttamista, edunvalvontaa, kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä terveyspalveluiden tuottamista. Näitä toimijoita ovat esim. Suomen punainen risti, Suomen Reumaliitto, Väestöliitto ja Invaliidiliitto.
Järsjestöjen kansalaistoiminta tarjoaa vaapaaehtoisille mahdollisuuden osallistua ja tukea kanssaihmisiä. Kansanterveysjärjestöt järjestävät valistuskampanjoita ja toiminnallisia hankkeita, antavat vertais- ja neuvontatukea sekä tarjoavat terveys- ja kuntoutuspalveluita. Monet kolmannen sektroin säätiöt ovat tärkeitä terveystutkimuksen tukijoita, esim. Sydänsäätiö ja Syöpäjärjestöt. 2000-luvun alussa kolmas sektori on ollut hyvin tärkeä osa ja tuki Suomalaiselle terveyspalvelulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti