On hyvin vaikeaa määrittä raja terveen ja sairaan ihmisen välillä. Vielä vaikeampaa on määritellä sairaus ja valita juuri potilaalle sopivat lääkkeet sairauden hoitoon. Jokainen potilas on oma yksilönsä ja kaikkien kohdalla hoito täytyy miettiä yksilöllisesti. Sairauden ja terveyden raja onkin sopimus, joka joustaa suuntaan ja toiseen, sillä esimerkiksi juuri syöty ruoka vaikuttaa verensokerin mittaustulokseen huomattavasti.
Esitiedot:
Jotta voitaisiin saada selville, onko potilas sairas ja mikä häntä vaivaa täytyy hänelle tehdä esitutkinta. Siinä selvitetään potilaan vaivan kesto, sen luonnetta ja aiheuttamaa haittaa. Jos tilanne on haastavampi tarvitaan lisätietoja jolloin tiedustellaan mm. muita oireita, aiempia sairauksia ja potilaan käyttämiä lääkkeitä sekä myös elintapoja ja viimeaikaisia tapahtumia.
Näiden esitietojen avulla lääkäri osaa ohjata potilaan oikeanlaisiin lisätutkimuksiin tarvittaessa ja oikean diagnoosin todennäköisyys lisääntyy 80 prosentilla.
Potilaan tutkinta:
Lääkäri tutkii potilasta fyysisesti esimerkiksi jos potilaalla on yskää sekä flunssaa kuuntelee lääkäri keuhkot, tunnustelee kaulan ja kainaloiden imusolmukkseet sekä tarkistaa suun, hampaat ja nielun. Nämä tutkintatavat ovat siis lääkärin aistien varassa mutta niitä voidaan täydentää esim. mittaamalla kuume tai verenpaine.
Verikokeet:
Jos potilas lääkärin tutkimuksen jälkeen tarvitsee lisätutkimusta, yleensä ensimmäisenä turvaudutaan verikokeeseen. Verestä voidaan päätellä, miten elimistön tila poikkeaa normaalista, mittaamalla eri ainesosien pitoisuuksia. Veri on oiva näyte, sillä koko elimistön solut saavat ravintonsa, happensa ja rakkennusaineensa sen kautta.
Verikoe otetaan yleisimmin kyynärtaipeen laskimosta neulalla pieneen putkeen. Yleensä ennen verikokeita pidättäytään ruokailusta, sillä ruoasta imeytyy vereen runsaasti aineita, jotka vaikuttavat eri veren pitoisuuksiin.
Tavallisia verikokeita:
1. Tulehduskokeet
- Lasko (kertoo miten vaikea tulehdus on )
- C-reaktiivinen proteiini (auttaa arvioimaan äkillistä tulehdusta)
2. Verenkuva
- Hemoglobiini ( happea kuljettavan hemoglobiinin määrä veressä, kertoo esim. anemiasta tai verenvuodosta)
- Punasoluindeksit (kertoo punasolujen koon ja hemoglobiinin määrän, auttaa anemian laadun selvittämisessä
- Trombosyytit eli verihiutaleet (kertovat veren hyytymiseen tarvittavien hiutaleiden määrän)
3. Sokeritasapaino
- Verensokeri (koholla jo hieman diabeteksen esiasteessa)
- Sokerirasituskoe ( kertoo taipumuksesta diabetekseen)
4. Rasva-arvot
- Kolesteroli (kertoo verisuonitautien riskistä)
- LDL-kolesteroli (kertoo pahan kolesterolin määrän)
- HDL-kolesteroli (keroo hyvän kolesterolin määrän)
5. Suolatasapaino
- Natrium (kertoo nestetasapainosta
- Kalium
6. Maksakokeet
- ALAT (mittaa maksan toimintahäiriöitä)
- GT (mittaa maksan toimintahäiriöitä)
- Bilirubiini (punasolujen hajoamistuote, jonka määrää maksan toimintahäiriö suurentaa)
7. Virtsatutkimukset
- Seulontatutkimus eli liuskakoe (virtsatulehduksen ensikoe)
8. Munuaiskoe
-Kreatiini (kertoo munuaisten toiminnasta)
9. Kilpirauhaskokeet
- Vapaa tyroksiini (kertoo veren kilpirauhashormonin määrän)
10. Sydänentsyymit
- Kreatiinikinaasi (suurenee esim. sydänveritulpassa)
- Troponiini (kertoo sydänveritulpasta)
Tähystys lisätoimenpiteenä
Ylämahakipu on hyvin yleistä ja sitä tutkiessa mahalaukku tähystetään tähystimellä. Lääkäri ohjaa nielun kautta taipuisan letkun ruokatorven kautta mahalaukkuun ja katselee mahalaukun seinämiä kameran välityksellä. Jos lääkäri toteaa jotain epäilyttävää hän voi ottaa seinämästä koepalan. Verenvuodon ollessa kyseessä, senkin pystyy tyrehdyttämään tähystimen avulla. Tällainen tähystys voidaan tehdä myös peräaukon kautta, jolloin saadaan selvyyttä suoliston kroonisista tulehduksista ja erilaisista kasvaimista.
Muita lisätoimenpiteitä
Lisätoimenpiteinä voivat olla myös koepalan otto kudoksesta tai röntgenkuva. Röntgenkuvalla voidaan tutkia mm. sydäntä ja keuhkoja ja varmistaa onko luu murtunut vai ei. Röntgensäteet ovat kuitenki vaarallisia ihmisille ja voivat aiheuttaa syöpää, joten turhia kuvien ottoja vältetään.
Uusia kuvatekniikoita:
- Erilaisia radioisotooppeja
-Magneettikuvaus
-Ultraäänikuvaus
- Sepelsuonten varjoainekuvaus
Erilaisia toiminnan mittareita:
- EKG (elektrodiogrammi, sydänkäyrä) mittaa sydänlihaksen sähköistä toimintaa, josta voidaan todeta esim. verenpainetauti tai sepelsuonten tukkeutuminen
- Rasitus-EKG:lla saadaan tietoa sydänlihaksen hapensaannista
- EEG tutkii aivojen eri osien sähköistä toimintaa
- ENMG antaa tietoa hermon kyvystä välittää sähköimpulsseja lihakselle
Kotona tehtäviä mittauksia:
- Verenpaineen pystyy nykyään mittaamaan kotona kaikessa rauhassa, mihin aikaan tahansa
- Astmapotilas pysyy ajan tasalla tilanteestaan PEF-mittarin avulla, ja säännöstellä lääkitystään
- Diapeetikotkin pystyvät mittaamaan verensokerinsa kotona ja näin säätämään insuliinin tarpeellistä määrää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti