Terveyden tutkiminen

Terveyden tutkiminen on moniuloitteista ja sitä voi tutkia monilla eri tavoilla tilanteesta riippuen. Terveysmittarit on jaettu kolmeen ryhmään jotka ovat : lääketieteellinen, funktionaalinen ja subjektiivinen. Lääketieteellinen malli tarkoittaa, että ihminen on terve, kun havaittavissa ei ole tautia tai elinten tai elintoimintojen poikkeavaa toimintaa.
  Funktionaalinen mittari taas tarkoittaa, että ihminen on toimintakykyinen eli pystyy suoriutumaan arkipäivän toiminnoista. Subjektiivinen mittari on taas se, miten itse kokee oman terveydentilansa.
   Subjektiivisen terveydentilan mittaria käytetään useimmiten, kun tutkitaan väestön terveyttä. Siinä siis tutkittavaa henkilöä pyydetään arvioimaan omaa terveydentilaansa erilaisten kysymysten avulla, kuten " Kuinka terveeksi tunnet itsesi asteikolla 1-5 ?". Näihin omiin arvioihin heijastuu hyvin fyysisten sairauksien lisäksi myös psyykkiset ongelmat.

 Fyysiset oireet eivät aina tarkoita, että olisi fyysisesti sairas vaan ne voivat heijastua myös huonosta psyykkisestä terveydestä. On tärkeää, että osataan lukea oireilua, pohtia sitä ja toimia sen mukaisesti. Oireet eivät välttämättä myöskään aina kerro mistään sairaudesta, sillä esimerkiksi kuukautiskivut ovat vain osa normaaleja biologisia ilmiöitä.

Hyvinvoinnin mittaaminen:

Subjektiiviseen hyvinvointiin liittyy tiukasti psyykkinen hyvinvointi ja turvallisuudentunne. Sen mittaamiseen on kehitetty 13 -osainen Beckin masentuneisuusmittari, jossa on kysymyksiä elämän omakohtaisesta kokemisesta. Siihen kuuluvat esim. tulevaisuuteen suhtautuminen, onnistuminen elämässä, tyytyväisyys yms.
  Toinen mittari, joka sopii kouluhyvinvoinnin mittaamiseen on sosiologi Erik Allardtin hyvinvointimalli. Siinä hyvinvointi jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat elinolot (having), sosiaaliset suhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being).

Terveyskäyttäytyminen:

Terveyskäyttäytymistutkimuksissa selvitetään terveystottumuksia ja -tietoja, asenteita ja tottumuksiin liittyviä syitä. Suomi on tutkinut väestönsä terveystutkimuksia jo 1970 -luvulta saakka ja on edelläkävijä tässä tutkimuksessa.
 Tutkimustyötä tehdään erilaisilla kyselylomakkeilla ja muilla tavoilla. Yleisimmin tutkimuksen kohteena ovat liikunta-aktiivisuus, ruokatottumukset, lepo- ja nukkumistottumukset, seksuaalikäyttäytyminen ja tupakointi, alkoholi sekä hygienitottumukset.
  Liikuntaharrastuneisuuden tutkiminen on luotettavasti ongelmallista, sillä liikuntaa harrastetaan usein mielen mukaan ja välillä tulee harrastuspiikkejä jolloin urheillaan paljon tiheämpään kuin muulloin. Ihmiset myös vaihtelevat usein harrastuksia ja niiden laadun vaikutusta on vaikea arvioida, kun ne vaihtelevat. Ruokatottumuksia mitataan usein ruokapäiväkirjoilla, jota pidetään noin viikko. Nukkumistottumuksia arvioidaan erilaisilla kysymyksillä kuten " Kuinka väsyneeksi tunnet itsesi aamulla asteikolla 1-5 ?"
   Tupakointitottumuksiakin arvioidaan kysymyksillä kuten " Kuinka usein tupakoit tällä hetkellä?" Ja vastausvaihtoehdot :  "Päivittäin"; "viikottain" , yms.
  Alkoholinkäyttöä tutkitaan kysymällä kuinka usein ja kuinka paljon sekä minkä tyyppistä alkoholijuomaa käyttää.
  Usein kymyksiä laadittaessa otetaan huomioon, millaisia kysymyksiä on aiemmin käytetty ja kuinka luotettavia tuloksia niillä on saatu.

Maailman terveyden tutkiminen:

Maailman terveyttä tutkii useat järjestöt ja sitä on myös jaettu alueellisesti. Euroopan unioni on antanut ensisijaisen vastuun jäsenmailleen terveydenhuollosta. Se kuitenkin auttaa jäsenmaitaan vaihtamalla tietoja niiden kanssa ja tukemalla tutkimuksia, jotka pyrkivät takaamaan kaikille kansalaisille paremman terveyden. EU:n kansalaiset voivatkin saada missä tahansa jäsenmaassa terveydenhoitoa sosiaaliturvaoikeuksien ansiosta. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti auttaa lomailijoita ja työmatkalaisia hyödyntämään näitä etuja.

Koko maailman terveydestä huolehtii maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO). Se on perustettu 1948 ja sen tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä terveys kaikille ihmisille. Se auttaa etenkin kaikkein köyhimpien alueiden ihmisiä ja kehittää rokotteita ja järjestää yhteistöitä sarsin, malarian ja aidsin torjumiseksi. Se pyrkii myös vähentämään tupakan ja alkoholin käyttöä.  Suomi maksaa myös vuosittain WHO:n jäsenmaksun ja jäsenillä on oikeus käyttää kaikken sen keräämää tietoa ja julkaisuja kansallisessa terveyspolitiikassa.

Unicef on YK:n lastenjärjestö, jonka tärkein tavoite on lapsien perusoikeuksien turvaaminen. Se on sitoutunut varsinkin huonoimmassa asemassa olevien lasten suojeluun kuten äärimmäisen köyhyyden, sotien ja luonnonmullistusten uhrien auttamiseen.

Toimintakyky:

Toimintakykyyn vaikuttavat ihmisen ikä, terveys, elintavat, työ ja perimä. Se muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta alueesta. Toimintakyky on myös suhteellista, sillä aikuiselta ja vanhukselta vaaditaan hyvin erilaista toimintaa.

Fyysinen toimintakyky koostuu yleiskestävyydestä, lihaskunnosta (voima, kestävyys ja notkeus) ja liikkeiden hallinnasta. Tavallisesti riittää, että pystyy suoriutumaan päivittäisistä toimminnoista ilman häiritseviä fyysisiä kipuja. Fyysinen toimintakyky vaikuttaa suoraan yleiseen työ- ja toimintakykyyn yhdessä psyykkisen ja sosiaalisen kanssa. Ihmisten toimintakyvyn testaamiseen on kehitetty mittareita, mutta tärkein tiedonlähde on yksilö itse. Sitä testataan, jotta tiedetään onko tarpeen muuttaa ympäristöä, hankkia apuvälineitä tai järjestää kuntoutusta.

Psyykkinen toimintakyky tarkoittaa kykyä suoriutua älyllisistä ja henkistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Esim. havaitseminen, muistaminen, oppiminen, ajatteleminen jne. Ja kyse on yksilön subjektiivisista kokemuksista. Psyykkistä toimintakykyä voi arvioida henkilö itse tai ulkopuoliset ihmiset. Se voi heikentyä esim. läheisen kuoleman tai muun traumaattisen tapahtuman takia. Hyvä psyykkinen kunto tarkoittaa yleistetysti sitä ettei esiinny mansennusta, epäluuloisuutta tai ahdistuneisuutta.
  Sitä arvioidaan psykologisin testein tai arvioidaan suorituksia konkreettisissa tehtävissä.

Työhyvinvointi:

Työhyvinvointiin vaikuttaa useat tekijät kuten kyky tehdä töitä ja suoriutua sen asettamista vaatimuksista. Niiden perusta on psyykkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Muita työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat työorganisaatio, työtehtävän luonne, esimiesten ja työtovereiden toiminta sekä henkilöstöpolitiikka. Työtä kehittämällä pyritään parantamaan työntekijöiden hyvinvointia ja työn miellekkyyttä. Tyky -toiminta ylläpitää työkykyä parantamalla työilmapiiriä ja ympäristöä sekä työorganisaation kehittämistä.
  Näitä työhyvinvointia edistäviä toimia pitää myös arvioida, jotta niitä pystytään kehittämään. Sitä arvioidaan mittareilla, usein niillä samoilla, joilla työpaikan lähtötilannetta on arvioitu.

Ergonomia:

Ergonomia tarkoittaa tietoa ja toimintaa, jolla tuotteet, työ, työpaikat, työvälineet ja työympäristö sovitetaan ihmisten edellytysten ja vaatimusten mukaisiksi. Sen tavoitteena on, että työ kuormittaa työntekijöitä juuri sopivasti. Laki velvoittaa, että ergonomiset tekijät huomioidaan työpisteitä suunniteltaessa.
  Fyysinen ergonomia tarkastelee ihmisen anatomisia, antropometrisia, fysiologisia ja biomekaanisia ominaisuuksia fyysisessä toiminnassa. Psyykkisiä toimintoja kuten havaintokykyä, päättelyä, muistia ja motorisia taitoja taas tarkastelee kognitiivinen ergonomia.
Organisaatioergonomiassa keskeistä on viestinnän, henkilöstöhallinnon, työn muotoilun, tiimityön yms. tarkastelu.

Oman "tutkimukseni" tutkimussuunnitelma

Tutkimussuunnitelma

Tutkimusongelma

Tutkimusongelmana on: Vaikuttaako säännöllinen liikunta positiivisesti elämän laatuun? Hyvää elämänlaatua mittaan sillä, kuvailevatko koehenkilöt positiivisemmin elämäänsä koejakson jälkeen.

Hypoteesini on, että säännöllinen liikunta vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämänlaatuun. Olen todennut itselläni, ystävilläni ja perheessäni liikunnan vaikuttavan positiivisesti mielialaan. Olen myös kuullut tutkimuksista, joissa sitä on yritetty todistaa. Kun olen harrastanut liikuntaa, tunnen oloni virkeämmäksi ja ajatukseni selvemmiksi, sekä suhtaudun positiivisemmin asioihin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusotteena käytän kokeellista tutkimusta, sillä seuraan liikunnan ja positiivisen mielialan välistä syy-seuraus suhdetta. Tiedonkeruutapana käytän tiedonkeruulomakkeita.

Minulla on kaksi vertailuryhmää, joissa molemmissa on 20 henkilöä, jotka eivät harrasta liikuntaa ollenkaan vapaa-ajalla, ja jotka eivät sitä työn puolestakaan saa.

Kokeen aluksi molempien ryhmien koehenkilöt vastaavat kyselylomakkeeseen, jossa kysellään heidän mielialastaan ja elämän laadustaan. Kyselylomakkeissa on asteikot yhdestä viiteen, jossa yksi on vähiten ja viisi on eniten.

 Kysymyksiä ovat esimerkiksi:

”Kuinka tyytyväinen olet elämääsi?”

”Kuinka onnellinen olet tällä hetkellä?”

”Kuinka hyväksi tunnet olosi fyysisesti?”

”Kuinka hyväksi tunnet olosi henkisesti?”

”Kuinka virkeäksi tunnet itsesi?”

”Miten viihdyt työssäsi/opiskelupaikassasi?”

”Onko sinulla stressiä?”

”Kuinka ahdistuneeksi tunnet itsesi?”

”Kuinka masentuneeksi tunnet itsesi?”
”Kuinka hyvin nukut?”

”Miten hyvä ruokahalu sinulla on?”

”Kuinka ärtyneeksi tunnet itsesi?”

Vastaamisen jälkeen koeryhmä alkaa käydä 4km:n lenkillä kaksi kertaa viikossa kahden viikon ajan. Tämän jälkeen he lisäävät lenkkeilyä vielä niin, että he käyvät 5km:n lenkillä kolme kertaa viikossa seuraavan kahden viikon ajan. Eli yhteensä lenkkeilyä tulee 4 viikkoa. Vertailuryhmä taas ei harrasta liikuntaa edelleenkään.

Kun neljä viikkoa on kulunut, koeryhmä ja vertailuryhmä tekevät saman elämän laadusta kyselevän testin uudestaan.

Tulosten tulkinta

Koetulokset käsitellään vertaamalla koehenkilöiden vastauksia elämänlaatukyselyyn ennen liikuntaa ja liikunnan jälkeen. Aineiston analysointitapa on määrällinen ja sitä mitataan tilastomatemaattisin menetelmin.

  Koeryhmän vastausten vertailun perusteella voidaan päätellä, että liikunnan säännöllisen harrastamisen jälkeen he suhtautuivat omaan elämäänsä positiivisemmin ja kokivat sen mielekkäämmäksi. Vertailuryhmällä elämänlaatukysymysten vastaukset pysyivät suurin piirtein samoina kuin ensimmäisellä kerralla.

Tästä voidaan päätellä, että säännöllinen liikunta vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun.

Tutkimuksen merkitys

Mielestäni tutkimukseen ei liity käytännön tai eettisiä ongelmia. Tutkimuksen julkaiseminen voisi saada enemmän ihmisiä harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Tutkimus olisi mielestäni toteutettavissa.

Tutkimuksen abc

Seuraava luku kertoo tutkimuksista, mihin niitä tarvitaan, miten ne toteutuvat jne. Tietoa tulee koko ajan lisää ja vanhaa tietoa on hyvä kritisoida, eikä mitään tietoa kannata pitää täysin aukottoman varmana.
 Terveystutkimuksia kiinnostavat monenlaiset asia esimerkiksi kuinka eurooppalaisten ja aasialaisten sairastuvuus eroaa toisistaan tai saako syöpäpotilaat tarpeeksi vertaistukea?
Vaikka tutkimuksia tehdäänkin koko ajan, vain harvat niistä ovat maailmaamullistavia. Monet tutkimuskohteet sivuavat tavallisia arkielämän asioita, ja tuloksien muutokset eivät yleensä ole kovinkaan suuria.

Tieteellistä terveystietoa tarvitaan etenkin juuri siksi, että hoito olisi parasta mahdollista ja yhteiskunnan päätökset hoidosta olisivat mahdollisimman oikeiden tietojen pohjalta tehtyjä.

Tieteellinen ja arkitieto:

Arkikäsitykset eivät ole yleispäteviä, vaikka ne voivatkin olla oikeassa. Niitä ei ole tieteellisesti todistettu oikeiksi, eikä se välttämättä ole tarpeenkaan.
Tieteelliselle tiedolle on tyypillistä oma käsitteistö ja tieteellinen kieli sekä täsmällinen terminologia. Tieteellinen tieto on hankittu systemaattisesti ja sen hankinta on huolellisesti suunniteltua. Tutkimukset suunnitellaan tarkasti ja tuloksiin suhtaudutaan kriittisesti.

terveystieteellinen tutkimus = usein monen eri tieteenalan soveltamista terveyteen ja sairauteen liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi.


Tutkimuksen vaiheet :

1. Tutkimusaiheen valinta ja rajaaminen
2. Tutkimusongelman asettaminen
3. Tutkimusmenetelmien ja tutkimusasetelman valinta
4. Aineiston kerääminen
5. Aineiston analysointi
6. Tulosten raportointi

1. Tutkimusaiheen valinta ja rajaaminen on esimmäinen asia, joka tutkimuksessa tehdään. Aihe on usein joku asia, joka tutkiaa henkilökohtaisesti kiinnostaa tai johon hän törmää päivittäin. Aihe on usein vielä merkittävämpi jos se on yhteiskunnallisesti tai paikallisesti ajankohtainen. Aihe voi olla ennestään tutkimaton, mikä tekee siitä kiinnostavampaa. Toisaalta jo ennestään tutkittuihinkin aiheisiin voi löytää aina uusia näkökulmia.
   Tutkimuskohteen rajaaminen on olennaista, jottei tutkimus käy liian haasteelliseksi ja laajaksi. Kannattaa miettiä esimerkiksi kohderyhmän rajaamista tai aiheen rajaamista pienempään osa-alueeseen. Rajatessa aihetta pitää myös päättää tahtooko pintapuolisempaa vai syvällisempää tietoa.

2. Tutkimusongelman asettaminen tarkoittaa siis sitä, että mietitään mihin kysymykseen tutkimuksella halutaan vastattavan. Siispä tutkimusongelma kannattaa muotoilla selkeiksi kysymyksiksi. Ongelmalle voi asettaa myös hypoteesin eli oman ennustuksen tutkimuksen tuloksista.
Tutkimuksen luonne voi olla määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimusote, jossa tutkitaan suoraan onko jokin asia tosi vai epätosi. Esimerkiksi, tytöt ovat parempia koulussa kuin pojat.
  Tutkimus voi olla myös laadullinen kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkitaan miten ihmiset kokevat asioita tai mitä jotkut asiat merkitsevät eri ihmisille. Tulokset eivät siis ole numeroja ja tilastoja vaan kuvauksia ja tulkintoja. Tutkimuskohteena laadullisessa tutkimuksessa voisi olla esimerkiksi "Miten nuoret kokevat koulunvaihdon yläkoulusta lukioon muuttavan heitä?" 

3. Tutkimusmentelmiä on useita. Ajallinen ulottuvuus huomioidaan siinä, onko tutkimus pitkittäis- vai poikittaistutkimus. Pitkittäistutkimus tarkoittaa, että samoja ihmisiä tutkitaan esimerkiksi kahden, viiden tai kymmenen vuoden välein ja katsotaan mitä muutoksia heissä on tapahtunut. Poikkittaistutkimuksessa tutkitaan kerralla useita esim. 5-vuotiaita lapsia vain yhden kerran ja vertaillaan esimerkiksi sitä, missä vaiheessa kehitystä he ovat.
Kuvailevassa tutkimuksessa mietitään sitä kuinka yleisiä ja minkälaisia tietyt ilmiöt ovat. Niitä voidaan yrittää myös tutkia syvemmin.
Korrelatiivisissa tutkimuksissa tutkitaan ilmiöiden välisiä yhteyksiä.
Kokeellisessa tutkimuksessa tutkitaan ilmiöiden syitä ja niiden välisiä syy-seuraussuhteita. Siinä koeryhmä jaetaan mahdollisimman samanlaisiin ryhmiin, joista toinen altistetaan tutkittavalle asialle ja toista ei. Altistuksen jälkeen ryhmiä verrataan toisiinsa ja näin nähdään tapahtuneet muutokset.

4. Aineiston keräämiseen käytetään useita eri tapoja riippuen tutkimuksesta. Valmiiden aineistojen kuten tilastojen ja rekistereiden lisäksi on esimerkiksi kyselylomakkeita. Se käy hyvin kun tutkittava joukko on suuri ja halutaan tietoa tosiasioista kuten siitä kuinka pitkä ja painava olet tai paljonko käytät kuukaudessa rahaa lääkkeisiin. Strukturoidussa haastattelussa kysymykset ja vastausvaihtoehdot on laadittu ennalta ja vastaukset kirjoitetaan ylös. Avoimessa haastattelussa mennään syvemmälle haastateltavaan ja pyritään saamaan selville hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Havainnoinnissa taas tutkitaan ihmisiä ulkopuolelta käsin ja tutkitaan miten ihmiset toimivat erilaisissa tilanteissa. Osallistuvassa havainnoinnissa havaitsija soluttautuu tutkittavien joukkoon ja tekee näin havaintoja. Mittauksilla saadaan tarkkaa tietoa esim. terveydentilasta mittaamalla pituus, paino jne.

5. Aineiston analysoinnissa tuloksia pohditaan ja tulkitaan. Siinä yritetään ymmärtää mitä saatu tulos tarkoittaa ja mihin se johtaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa täytyy miettiä useita asioita esim. onko kerätty aineisto luotettavaa ja toteutuiko tutkimus suunnitellulla tavalla? Tuloksia täytyy verrata muiden tekemien tutkimusten tuloksiin, jotta huomataan onko ristiriitoja.

6. Tulosten raportoinnissa tutkimustulos siis kerrotaan myös muille.
Tutkimusraportin rakenne:
1. tiivistelmä
2. johdanto
3. tutkimusongelma
4. tutkimusmentelmät
5. tutkimustulokset
6. pohdinta
7. kirjallisuusluettelo
8. liitteet

Teen tänne toisen merkinnän mihin laitan mun psykologiassa aikasemmin tehdyn tutkimuksen ! :)

Tautinen historia

Tästä alkaa terveystiedon kolmas kurssi "terveys ja tutkimus". Ensimmäisenä siis käsitellään sitä, mistä kaikki on saanut alkunsa ja miten sairaudet ja niiden torjunta on edennyt siihen, missä nykyään ollaan. Koko ihmiskunnan alusta lähtien ovat ihmiset olleet vuorovaikutuksessa sairauksien kanssa ja taistelleet niitä vastaan.

Ennen aikaan suurimpia uhkia olivat tartuntataudit, jotka levisivät laajalle varsinkin, kun ihmiset lisääntyivät ja asutus levisi. Puhdas vesi, asumisen hygienia sekä rokotukset ja antibiootit auttoivat saamaan nämä tartuntataudit kuriin. Tilalle kuitenkin tulivat uudet haasteet: nimittäin rappeutumissairaudet kuten verisuonten kalkkeutuminen, luuston kalkkikato ja syövät. Esimerkiksi suomalaisten sairauksista pääosa on elintapasairauksia. Esimerkiksi syöpää aiheuttaa tupakointi ja kakkostyypin diabetesta ylipainoisuus. Syöpää sairastavien määrä kasvaa myös väestön ikääntyessä ja eläessä pidempään, sillä syöpä on yleensä iäkkäämpien sairaus.
   Myös nuorilla on alkanut ilmetä selkä- ja niska-hartiaseudunvaivoja lisääntyneesti, minkä uskotaan johtuvan istuvasta elämäntavasta, tietokoneella työskentelystä ja heikentyneestä yleiskunnosta. Hampaiden terveys on onneksi kaikenikäisillä parantunut ruokailutottumusten, fluoratun juomaveden, päivittäisen hampaiden harjauksen ja hammaslääkärikäyntien ansiosta. 

Sairauksien selittäminen:

- Aluksi spiritualistisia, moraalisia
- seuraavaksi humoraalipatologia eli ihminen koostui neljästä aineesta: vesi, ilma, keltainen sappi ja musta sappi ja jos ne olivat epätasapainossa ihminen sairastui
- humoraalipatologiaan liittyi myös miasmateoria eli että likaiset alueet olivat sairautta täynnä
- vanhat selitykset korvasi mikrobien löytyminen
- vasta ruumiinavaukset auttoivat havaitsemaan, että ihminen oli yksilö, jonka sairaus oli yksilöllinen ja paikantuu tiettyyn kudokseen sen solujen muutoksena.
- viimein on havaittu, että joidenkin tautien kuten sepelvaltimotaudin taustalla on useita tekijöitä kuten perimä ja elämäntavat sekä biologiset tekijät

Terveydenhoidon kehitys Suomessa:
- 1900-luvun alussa keskityttiin vain tartuntatautien ehkäisyyn ja hoitoon
- Aluksi oli saatava tartuntataudit kuten tuberkuloosi kuriin
- Luotiin äitiys- ja lastenneuvola sekä kouluterveydenhoitoa kehitettiin
--> äiti ja lapsi kuolleisuus maailman pienimpiä
- kouluihin ensimmäiset terveydenhoitajat ja ilmainen kouluruokat 1940-luvulta
- sairausvakuutusjärjestelmän luominen

Kansanterveystyön historia:

- Aluksi painopiste erikoissairaanhoidossa
-  1972 kansanterveyslaki
--> painopiste terveydenhoidon ja avohoidon kehittämisessä
- Valistusta terveellisistä elämäntavoista¨
- Tottumuksia pyrittiin muuttamaan myös esimerkiksi tupakkalailla

Terveyden edistämisen lähestymistavat:

- Huomion kiinnittäminen taudinaiheuttajiin (agent)
- Huomio yksilöön (host)
- Elintapasairauksien takia nykyään enemmän huomiota yksilöön ja yksilön valistamiseen
- Teveyttä lähestytään myös yksilön vastustuskyvyn parantamisen kannalta (host resistance). Esim. immunisaation vahistusta rokotteilla, ja psyykkistä terveyttä vahvistamalla selviytymiskeinoja
- Ihmisille luodaan myös mahdollisuuksia parantaa ympäristöään terveyden kannalta esimerkiksi suojateillä, lenkkipoluilla

Käsitteitä:

Epidemia = sairauden aiemmasta lisääntyvä esiintyminen, rajoittuu tiettyyn maahan tai maanosaan

Pandempia =  koko maapallolle leviävä sairaus

Kansanterveystyö = yksilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuva terveydenhoito sekä yksilön sairaanhoito sekä niihin liittyvä toiminta, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja edistää väestön terveydentilaa sekä ehkäistä sairauksia

Omia ajatuksia:

Minua mietityttää esimerkiksi se, että onko oikein kieltää tupakointi ihmisiltä, sillä eikö se mene jo yksilön vapauden rajoittamiseksi?

Minulle heräsi myös ajatus, että terveyttä voitaisiin edistää myös esimerkiksi muuttamalla kouluympäristö sellaiseksi, ettei siellä myytäisi karkkia tms. epäterveellistä, sillä niitä tulee paljon helpommin ostettua, jos ne ovat helposti saatavilla.

Mielestäni myöskään nuorten mielenterveysongelmia ei vielä ehkäistä tarpeeksi, sillä monet nuoret kuvittelevat elämän olevan liian helppoa ja elävät tietynlaisessa kuplassa. Koulussa olisi hyvä esimerkiksi käsitellä tarkemmin seurustelusuhteita jne., koska nuoret esimerkiksi niiden epäonnistumisen hyvin raskaasti, eivätkä he välttämättä saa niiden selvittämiseen niin paljon apua, kuin olisi tarpeen.