Ammattilaiseksi?

Terveysalan ammattilaiseksi voi opiskella kaikilla koulutusasteilla. Toisen asteen tutkinnosta valmistuu laaja-alaisiin terveydenhuollon persutehtäviin ja siihen voi opiskella myös oppisopimuksella.
  Ammattikorkeakoulusta taas valmistuu mm. sairaanhoitajaksi, kätilöksi, terveydenhoitajaksi, röntgenhoitajaksi, bioanalyytikoksi, laboratoriohoitajaksi, hammashuoltajaksi, syyhygienistiksi yms. 
  Yliopistosta taas valmistuu lääkäriksi, hammaslääkäriksi, puheterapeutiksi, terveystieteiden kandidaatiksi tai maisteriksi. Myös alojen jatko- ja täydennyskoulutusta on tarjolla runsaasti. 

Missä työskennellään:
Naisten osuus on kasvanut huomattavasti lääkärikunnassa. N.90% alan ammattilaisista työskentelee julkisella sektorilla kunnissa ja kuntayhtymissä. Suurin osa heistä työskentelee sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, mutta osa myös mielenterveystoimistoissa, vanhainkodeissa, lasten päiväkodeissa, lastenkodeissa ja A-klinikalla. 
  Yksityisen sektorin työntekijät työskentelevät yksityissairaaloissa, lääkärikeskuksissa, yksityisissä vanhainkodeissa, kehitysvammalaitoksissa, päiväkodeissa, laboratorioissa, kylpylöissä ja sairaankuljetusyrityksissä. 
  Jonkun verran alan ammattilaisia työskentelee myös ulkomailla mm. Suomen punaiselle ristille ja Kirkon kehitysyhteistyöllä. 

Tulevaisuus:
Todennäköisesti terveydenhuoltoalan henkilöstön liikkuvuus tulee lisääntymään, kun monenlaisen työn osaaminen, alalta toiselle siirtyminen ja monialayrittäjyys alkavat tulla yhä enemmän tyypillisiksi. Tulevaisuudessa potilaita voidaan hoitaa pitkien välimatkojenki takaa etäkonsultaatiolla. 


Liikunnan ammattilaiset:
Liikunnan ammattilaisten tarkoituksena on edistää ihmisten vapaa-ajan liikuntaa ja edistää ihmisten liikuntatottumuksia monipuolisiksi. Julkisella sektorilla työskennellään kunnissa, liikuntatoimen hallinnossa, liikuntapaikoilla ja kouluissa. Kolmannella sektorilla taas työskennellää liikuntajärjestöissä, urheiluseuroissa ja yksityisellä sektorilla esim. matkailu- ja kylpyläalalla. Ammattikoulusta saa liikunnanohjauksen perustutkinnon ja voi suorittaa jatko-opintoja ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi. 

Terveys ja Yhteiskunta

Terveys on suomalaisille hyvin tärkeä arvo.

Laki ammattihenkilöistä:

Vuonna 1994 määrättiin laki, jolla pyritään varmistamaan, etät kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla on työssään tarvittava koulutus ja taidot, jotta potilaan turvallisuus ei vaarannu. Yleisiä lääkärintyön päämääriä ovat: terveyden ylläpito ja edistäminen, sairauksien ehkäisy sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Erityisiä lääkärin oikeuksia ovat mm. potilaan diagnoosista päättäminen. Lain mukaan lääkärillä ja hoitohenkilökunnalla on salassapitovelvollisuus, jonka mukaan ammattihenkilö ei saa kertoa kellekkään ilman lupaa asiakkaidensa henkilökohtaisia asioita. 

Potilaan asema ja oikeudet:

- Laissa määrätään jokaiselle suomessa pysyvästi asuvalle oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. 

- Kuitenkin hoitoa on annettava vain niiden voimavarojen puitteissa, jotka ovat terveydenhuollon käytettävissä. 

- Potilaalla on itsemääräämisoikeus hoidostaan ja hän voi halutessaan kieltäytyä siitä

- Jos potilas ei itse pysty määräämään hoidosta sen tekee lähiomainen tai muu laillinen edustaja

- N. 12-vuotias saa itse päättää hoidostaan, kun pystyy siihen kehitystasonsa perusteella

- Potilaalla on oikeus saada tietoa häntä koskevasta hoidosta ja sairaskertomuksesta

- Sairauskertomuksessa on oltava hoidon kannalta välttämättömät tiedot, mutta arkaluonteisia asioita ei saa kirjata ilman suostumusta.

Potilasvahingot:

- Potilasvahinkolaki on säädetty vahingon, erehdyksen tai laiminlyönnin varalta ja pyrkii turvaamaan potilaan edut

- Potilaan tulee ottaa yhteyttä häntä hoitaneeseen lääkäriin tai hoitopaikan potilasasiamieheen, jos hoidossa sattuu vahinko tai laiminlyönti

- Potilaslain mukaan potilaalle maksetaan korvaus, jos vahinko on todennäköisesti aiheutunut tutkimukseta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä tai laiminlyönnistä

- Laissa on myös kohtuullisuuspykälä, jonka mukaan aivan pienimpiä vahinkoja ei korvata

Tekniikan vaikutus terveyteen:

Vaikka tekniikalla on monia hyviä vaikutuksia terveyteen, on ihmisten elämä alkanut ehkä vähän liikaakin pyöriä sen ympärillä. Kun turvapuhelimet lisäävät vanhusten turvallisuutta, samalla voidaan luulla, että pelkkä puhelin riittää ilmaisemaan vanhuksesta välittämisen. 

Medikalisaatio= lääketieteellistymistä, kun ihminen on tullut yhä riippuvaisemmaksi terveydenhuollosta, sen keinoista ja toimijoista

Helthismi= kuvaa tilannetta, jossa ihmisen ajatusmaailma pyörii jatkuvasti terveyden ympärillä. Tällöin terveydestä tulee tavallaan uskonnon korvike. 

Priorisointi= eli ensisijaistaminen tarkoittaa terveydenhuollossa niukkojen voimavarojen jakamista siten, että tärkeät asiat tulevat hoidetuksi ja kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti.

Priorisoinnin eettiset periaatteet:

- Jokainen ihminen on yhtä arvokas

- Hoitoa on annettava, jos hoidon tarve todetaan

- Yhtäläisessä tarpeessa oleville annetaan yhtäläinen hoito

- Tutkimus- ja hoitovaihtoehdoista valitaan se, josta saadaan paras hyöty näyttöön perustuvan tiedon perusteella

- Kansalaisella on oikeus saada tietoa

- Hoidosta ja tutkimusesta on oikeus kieltäytyä

- Terveydenhuoltoa koskevat päätökset tehdään niin, että kansalaiset tietävät niiden perusteet ja voivat osallistua päätöksentekoon

Miten Suomi hoitaa

Suomessa on suhteellisen edullinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka kohtelee kaikkia tasapuolisesti ja on edistynyt kansanterveyttä. Olemme siihen myös keskimmäärin tyytyväisiä!  
 Suomessa kansalaiset rahoittavat suuren osan terveydenhuollosta, joten varakkaammilla on paremmat mahdollisuudet siihen kuin muilla, mikä on lisännyt epätasa-arvoa. 


Terveydenhuollon järjestäytyminen:


-Lain mukaan kunta tai kuntayhtymä järjestää kuntalaisille terveyspaleluita
-Terveyskeskuksesta löytyy yleensä vuodeosasto ja vastaanotto, jossa hoidetaan ajanvaraus- ja päivystyspoliklinikkaa 
- Siellä sijaitsee usein myös hammashoitola ja mielenterveystoimisto
- Terveyskeskuksissa sijaitsee myös ehkäisevä terveydenhoito eli lastenneuvola, äitiysneuvola ja kouluterveydenhuolto
- Työterveydenhuollosta vastaa jokainen työnantaja työntekijöilleen


Sairaanhoidon erikoisosaaminen:
Erikoissairaanhoitoa varten on 21 sairaanhoitopiiriä, joita kuntayhtymät hallinnoivat. Sairaanhoitopiirillä on keskussairaala, joissa on eri lääketieteenalojen erikoisosaamista, erikoisalueiden poliklinikoita sekä vuode- ja toimenpideosastoja. Sairaanhoitopiireillä voi olla myös alue- ja psykiatrisiasairaaloita. 
   Vaativimmasta erikoisosaamisesta vastaa viisi yliopistollista keskussairaalaa, jossa siijaitsevat lääketieteelliset tiedekunnat. Nämä yliopistolliset keskussairaalat sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. 


Yksityinen terveydenhuolto:
Yksityisessä terveydenhuollossa potilaat maksavat hoidon itse, mutta siihen voi hakea Kela korvausta. Tämä yksityinen puoli täydentää julkista ja pyrkii toimimaan juuri potilaan haluamalla tavalla ja vastaamaan tämän odotuksiin. Usein yksityistä hoitoa pidetään "parempana" kuin julkista. Yksityiselle mennään yleensä, kun julkiselle ei pääse tarpeeksi nopeasti, ajat ovat sopimattomia tai kun halutaan tietyn lääkärin palveluja. Kela korvaa keskimäärin 30% yksityisen palvelun hinnasta, minkä nähdään tuovan epätasa-arvoa köyhien ja rikkaiden välille, kun rikkailla on paremmat mahdollisuudet käyttää näitä palveluja. 
   Yksityistä palvelua on myös moitittu siitä, että lääkärit hoitavat myös tavallisia tauteja ja vievät työvoimaa julkiselta puolelta. 


Kolmas sektori:
Kolmannen sektorin työntekijät ovat vapaaehtoisjärjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä, yhden asian liikkeitä sekä oma-apu- ja vertaisryhmiä.  Sen toiminta sisältää vapaaehtoistoimintaa, vertaistukea, poliittista vaikuttamista, edunvalvontaa, kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä terveyspalveluiden tuottamista. Näitä toimijoita ovat esim. Suomen punainen risti, Suomen Reumaliitto, Väestöliitto ja Invaliidiliitto. 
  Järsjestöjen kansalaistoiminta tarjoaa vaapaaehtoisille mahdollisuuden osallistua ja tukea kanssaihmisiä. Kansanterveysjärjestöt järjestävät valistuskampanjoita ja toiminnallisia hankkeita, antavat vertais- ja neuvontatukea sekä tarjoavat terveys- ja kuntoutuspalveluita. Monet kolmannen sektroin säätiöt ovat tärkeitä terveystutkimuksen tukijoita, esim. Sydänsäätiö ja Syöpäjärjestöt. 2000-luvun alussa kolmas sektori on ollut hyvin tärkeä osa ja tuki Suomalaiselle terveyspalvelulle!

Oireesta diagnoosiin

On hyvin vaikeaa määrittä raja terveen ja sairaan ihmisen välillä. Vielä vaikeampaa on määritellä sairaus ja valita juuri potilaalle sopivat lääkkeet sairauden hoitoon. Jokainen potilas on oma yksilönsä ja kaikkien kohdalla hoito täytyy miettiä yksilöllisesti. Sairauden ja terveyden raja onkin sopimus, joka joustaa suuntaan ja toiseen, sillä esimerkiksi juuri syöty ruoka vaikuttaa verensokerin mittaustulokseen huomattavasti.

Esitiedot:
Jotta voitaisiin saada selville, onko potilas sairas ja mikä häntä vaivaa täytyy hänelle tehdä esitutkinta. Siinä selvitetään potilaan vaivan kesto, sen luonnetta ja aiheuttamaa haittaa. Jos tilanne on haastavampi tarvitaan lisätietoja jolloin tiedustellaan mm. muita oireita, aiempia sairauksia ja potilaan käyttämiä lääkkeitä sekä myös elintapoja ja viimeaikaisia tapahtumia.
  Näiden esitietojen avulla lääkäri osaa ohjata potilaan oikeanlaisiin lisätutkimuksiin tarvittaessa ja oikean diagnoosin todennäköisyys lisääntyy 80 prosentilla.

Potilaan tutkinta:
Lääkäri tutkii potilasta fyysisesti esimerkiksi jos potilaalla on yskää sekä flunssaa kuuntelee lääkäri keuhkot, tunnustelee kaulan ja kainaloiden imusolmukkseet  sekä tarkistaa suun, hampaat ja nielun. Nämä tutkintatavat ovat siis lääkärin aistien varassa mutta niitä voidaan täydentää esim. mittaamalla kuume tai verenpaine.

Verikokeet:
Jos potilas lääkärin tutkimuksen jälkeen tarvitsee lisätutkimusta, yleensä ensimmäisenä turvaudutaan verikokeeseen. Verestä voidaan päätellä, miten elimistön tila poikkeaa normaalista, mittaamalla eri ainesosien pitoisuuksia. Veri on oiva näyte, sillä koko elimistön solut saavat ravintonsa, happensa ja rakkennusaineensa sen kautta.
  Verikoe otetaan yleisimmin kyynärtaipeen laskimosta neulalla pieneen putkeen. Yleensä ennen verikokeita pidättäytään ruokailusta, sillä ruoasta imeytyy vereen runsaasti aineita, jotka vaikuttavat eri veren pitoisuuksiin.

Tavallisia verikokeita:

1. Tulehduskokeet
- Lasko (kertoo miten vaikea tulehdus on )
- C-reaktiivinen proteiini (auttaa arvioimaan äkillistä tulehdusta)

2. Verenkuva
- Hemoglobiini ( happea kuljettavan hemoglobiinin määrä veressä, kertoo esim. anemiasta tai verenvuodosta)
- Punasoluindeksit (kertoo punasolujen koon ja hemoglobiinin määrän, auttaa anemian laadun selvittämisessä
- Trombosyytit eli verihiutaleet (kertovat veren hyytymiseen tarvittavien hiutaleiden määrän)

3. Sokeritasapaino
- Verensokeri (koholla jo hieman diabeteksen esiasteessa)
- Sokerirasituskoe ( kertoo taipumuksesta diabetekseen)

4. Rasva-arvot
- Kolesteroli (kertoo verisuonitautien riskistä)
- LDL-kolesteroli (kertoo pahan kolesterolin määrän)
- HDL-kolesteroli (keroo hyvän kolesterolin määrän)

5. Suolatasapaino
- Natrium (kertoo nestetasapainosta
- Kalium

6. Maksakokeet
- ALAT (mittaa maksan toimintahäiriöitä)
- GT (mittaa maksan toimintahäiriöitä)
- Bilirubiini (punasolujen hajoamistuote, jonka määrää maksan toimintahäiriö suurentaa)

7. Virtsatutkimukset
- Seulontatutkimus eli liuskakoe (virtsatulehduksen ensikoe)

8. Munuaiskoe
-Kreatiini (kertoo munuaisten toiminnasta)

9. Kilpirauhaskokeet
- Vapaa tyroksiini (kertoo veren kilpirauhashormonin määrän)

10. Sydänentsyymit
- Kreatiinikinaasi (suurenee esim. sydänveritulpassa)
- Troponiini (kertoo sydänveritulpasta)

Tähystys lisätoimenpiteenä
Ylämahakipu on hyvin yleistä ja sitä tutkiessa mahalaukku tähystetään tähystimellä. Lääkäri ohjaa nielun kautta taipuisan letkun ruokatorven kautta mahalaukkuun ja katselee mahalaukun seinämiä kameran välityksellä. Jos lääkäri toteaa jotain epäilyttävää hän voi ottaa seinämästä koepalan. Verenvuodon ollessa kyseessä, senkin pystyy tyrehdyttämään tähystimen avulla. Tällainen tähystys voidaan tehdä myös peräaukon kautta, jolloin saadaan selvyyttä suoliston kroonisista tulehduksista ja erilaisista kasvaimista.


Muita lisätoimenpiteitä
Lisätoimenpiteinä voivat olla myös koepalan otto kudoksesta tai röntgenkuva. Röntgenkuvalla voidaan tutkia mm. sydäntä ja keuhkoja ja varmistaa onko luu murtunut vai ei. Röntgensäteet ovat kuitenki vaarallisia ihmisille ja voivat aiheuttaa syöpää, joten turhia kuvien ottoja vältetään.


Uusia kuvatekniikoita:
- Erilaisia radioisotooppeja
-Magneettikuvaus
-Ultraäänikuvaus
- Sepelsuonten varjoainekuvaus


Erilaisia toiminnan mittareita:
- EKG (elektrodiogrammi, sydänkäyrä) mittaa sydänlihaksen sähköistä toimintaa, josta voidaan todeta esim. verenpainetauti tai sepelsuonten tukkeutuminen
- Rasitus-EKG:lla saadaan tietoa sydänlihaksen hapensaannista
- EEG tutkii aivojen eri osien sähköistä toimintaa
- ENMG antaa tietoa hermon kyvystä välittää sähköimpulsseja lihakselle


Kotona tehtäviä mittauksia:


- Verenpaineen pystyy nykyään mittaamaan kotona kaikessa rauhassa, mihin aikaan tahansa
- Astmapotilas pysyy ajan tasalla tilanteestaan PEF-mittarin avulla, ja säännöstellä lääkitystään
- Diapeetikotkin pystyvät mittaamaan verensokerinsa kotona ja näin säätämään insuliinin tarpeellistä määrää

Sairauksien tutkiminen

Sairauksien tutkiminen on hyvin tärkeää, sillä niiden tietojen perusteella joita sairauksista on, tehdään poltilaille diagnoosit ja annetaan lääkkeet. Näyttöön perustuva lääketiede siis pyrkiikin rakentamaan kaiken toimintansa tieteellisen tiedon varaan, jotta vääriltä diagnooseilta vältyttäisiin. Jotta lääketiede olisi mahdollisimman luotettavaa, tarvitaan luonnontieteiden, käyttäytymis- ja sosiaalitieteiden sekä tilastotieteiden keinoja. Nämä tiedot eivät ole vain yksilöä varten, vaan ne ovat tärkeitä myös yhteisessä päätöksenteossa, kun päätetään kansanterveyttä koskevista kysymyksistä.

Suomessa on useita rekisterejä, jotka valvovat ja seuraavat suomalaisten terveyttä ja elintapoja. Näitä ovat esim. Tilastokeskus ( http://www.stat.fi/ ), Kansaneläkelaitos ja Syöpärekisteri. Esimerkiksi paikallisesti tehdyt tutkimukset voivat olla epäluotettavia väestön epätasaisen jakautumisen takia. Esimerkiksi jos tutkitaan vanhuuteen liittyviä sairauksia, niitä esiintyy todennäköisesti enemmän alueilla joilla on paljon vanhuksia.

Esimerkkinä tilastokeskuksen nettisivuilta tilasto alkoholijuomien kulutuksesta.

Kuvio 1. Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina asukasta kohti 1960-2010

Tilaston mukaan alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut melko nopeasti 1960 -luvulta, mutta vuodesta 2004 se nousi vielä rajusti alkoholiveron alennuksen ja tuontirajoitusten poiston takia.

Väestötutkimukset ovat melko luotettavia ja niillä saadaan helposti selvitettyä koko väestön terveydentila sekä sen muutokset. Kansanterveyslaitos teki vuonna 2000-2001 laajan terveys 2000 -tutkimuksen, jossa selvitettiin tämänhetkistä terveydentilaa. Tutkimusta pääsee tarkastelemaan : http://www.terveys2000.fi/index.html

Epidemiologia:

Se siis selvittää sairauksien riskitekijöitä ja esiintymistä väestössä sekä käyttää tutkimuksissaan usein otantaa (= väestöstä poimitaan joukko, joka edustaa koko tutkittavien ryhmää). Tällä otantatutkimuksella tarkastellaan väestön terveyskäyttäytymistä esim. alkoholinkäyttöä tai sairauksien riskitekijöitä. Näillä tutkimuksilla saadaan arvokasta tietoa väestön terveydentilasta, muttei saada selville ilmiöiden syy-seuraus suhteita. Niiden selvittämiseen tarvitaan analyyttistä epidemiologista tutkimusta eli tapaus-verrokki- tai kohorttitutkimusta.

Tapaus-verrokkitutkimus:

Ideana näissä tutkimuksissa on verrata tutkittavia esimerkiksi sairaita potilaita samanlaiseen, mutta terveeseen joukkoon. Jos näiden ryhmien välillä huomataan jokin selkeä poikkeama esimerkiksi toinen joukko polttaa tupakkaa ja toinen ei, mutta kaikin muin tavoin ryhmät vastaavat toisiaan, voidaan päätellä, että sairaus johtuu tupakoinnista.

Kohorttitutkimus:

Kohorttitutkimus tarkoittaa tutkimusta, jossa tutkitaan pitkään samaa joukkoa. Joukon terveydentila selvitetään lähtötilanteessa ja heitä haastatellaan ja tutkitaan tietyin aikavälein. Näin nähdään ihmisten kohtaamien eri riskitekijöiden vaikutusta sairauksiin. Esimerkiksi Japanilaisia tutkittiin sen jälkeen, kun atomipommit pudotettiin sinne. Tutkimuksissa selvisi, että heillä esiintyi huomattavasti suurempi riski sairastua syöpään kuin muilla.

Satunnaistettu vertaileva kaksoissokkotutkimus:

Tällaisessa tutkimuksessa valitaan aluksi joukko, jolla esiintyy esimerkiksi vatsakipua. Ryhmä jaetaan arpomalla kahtia eli se randomisoidaan. Toiselle ryhmälle annetaan tutkittavaa vatsakipulääkettä ja toiselle lumelääkettä (=pilleri, jossa ei ole tehoa). Ketkään eivät tiedä kuka saa oikeaa, ja kuka lumelääkettä. Se kenellä oli oikeaa lääkettä paljastetaan vasta lopuksi. Tällä tutkimuksella voidaan sulkea pois se vaihtoehto, että pelkkä usko lääkkeeseen poistaisi potilailta kipuja. Tämä tutkimustapa on erittäin luotettava.

Käsitteet :

Epidemiologia = tieteenala, joka tutkii tautien vallitsevuutta, ilmaantuvuutta ja niiden vaaratekijöitä

Sairauden vallitsevuus = eli prevalenssi tarkoittaa kuinka paljon sairautta esiintyy väestössä tutkitulla hetkellä. Tutkimusmenetelmänä kuvaileva epidemiologinen tutkimus

sairauden ilmaantuvuus = eli insidenssi tarkoittaa, kuinka monta uutta sairastapausta todetaan vuoden aikana. Tutkitaan kohorttitutkimuksen tai tautirekisterin avulla.

Terveyden tutkiminen

Terveyden tutkiminen on moniuloitteista ja sitä voi tutkia monilla eri tavoilla tilanteesta riippuen. Terveysmittarit on jaettu kolmeen ryhmään jotka ovat : lääketieteellinen, funktionaalinen ja subjektiivinen. Lääketieteellinen malli tarkoittaa, että ihminen on terve, kun havaittavissa ei ole tautia tai elinten tai elintoimintojen poikkeavaa toimintaa.
  Funktionaalinen mittari taas tarkoittaa, että ihminen on toimintakykyinen eli pystyy suoriutumaan arkipäivän toiminnoista. Subjektiivinen mittari on taas se, miten itse kokee oman terveydentilansa.
   Subjektiivisen terveydentilan mittaria käytetään useimmiten, kun tutkitaan väestön terveyttä. Siinä siis tutkittavaa henkilöä pyydetään arvioimaan omaa terveydentilaansa erilaisten kysymysten avulla, kuten " Kuinka terveeksi tunnet itsesi asteikolla 1-5 ?". Näihin omiin arvioihin heijastuu hyvin fyysisten sairauksien lisäksi myös psyykkiset ongelmat.

 Fyysiset oireet eivät aina tarkoita, että olisi fyysisesti sairas vaan ne voivat heijastua myös huonosta psyykkisestä terveydestä. On tärkeää, että osataan lukea oireilua, pohtia sitä ja toimia sen mukaisesti. Oireet eivät välttämättä myöskään aina kerro mistään sairaudesta, sillä esimerkiksi kuukautiskivut ovat vain osa normaaleja biologisia ilmiöitä.

Hyvinvoinnin mittaaminen:

Subjektiiviseen hyvinvointiin liittyy tiukasti psyykkinen hyvinvointi ja turvallisuudentunne. Sen mittaamiseen on kehitetty 13 -osainen Beckin masentuneisuusmittari, jossa on kysymyksiä elämän omakohtaisesta kokemisesta. Siihen kuuluvat esim. tulevaisuuteen suhtautuminen, onnistuminen elämässä, tyytyväisyys yms.
  Toinen mittari, joka sopii kouluhyvinvoinnin mittaamiseen on sosiologi Erik Allardtin hyvinvointimalli. Siinä hyvinvointi jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat elinolot (having), sosiaaliset suhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being).

Terveyskäyttäytyminen:

Terveyskäyttäytymistutkimuksissa selvitetään terveystottumuksia ja -tietoja, asenteita ja tottumuksiin liittyviä syitä. Suomi on tutkinut väestönsä terveystutkimuksia jo 1970 -luvulta saakka ja on edelläkävijä tässä tutkimuksessa.
 Tutkimustyötä tehdään erilaisilla kyselylomakkeilla ja muilla tavoilla. Yleisimmin tutkimuksen kohteena ovat liikunta-aktiivisuus, ruokatottumukset, lepo- ja nukkumistottumukset, seksuaalikäyttäytyminen ja tupakointi, alkoholi sekä hygienitottumukset.
  Liikuntaharrastuneisuuden tutkiminen on luotettavasti ongelmallista, sillä liikuntaa harrastetaan usein mielen mukaan ja välillä tulee harrastuspiikkejä jolloin urheillaan paljon tiheämpään kuin muulloin. Ihmiset myös vaihtelevat usein harrastuksia ja niiden laadun vaikutusta on vaikea arvioida, kun ne vaihtelevat. Ruokatottumuksia mitataan usein ruokapäiväkirjoilla, jota pidetään noin viikko. Nukkumistottumuksia arvioidaan erilaisilla kysymyksillä kuten " Kuinka väsyneeksi tunnet itsesi aamulla asteikolla 1-5 ?"
   Tupakointitottumuksiakin arvioidaan kysymyksillä kuten " Kuinka usein tupakoit tällä hetkellä?" Ja vastausvaihtoehdot :  "Päivittäin"; "viikottain" , yms.
  Alkoholinkäyttöä tutkitaan kysymällä kuinka usein ja kuinka paljon sekä minkä tyyppistä alkoholijuomaa käyttää.
  Usein kymyksiä laadittaessa otetaan huomioon, millaisia kysymyksiä on aiemmin käytetty ja kuinka luotettavia tuloksia niillä on saatu.

Maailman terveyden tutkiminen:

Maailman terveyttä tutkii useat järjestöt ja sitä on myös jaettu alueellisesti. Euroopan unioni on antanut ensisijaisen vastuun jäsenmailleen terveydenhuollosta. Se kuitenkin auttaa jäsenmaitaan vaihtamalla tietoja niiden kanssa ja tukemalla tutkimuksia, jotka pyrkivät takaamaan kaikille kansalaisille paremman terveyden. EU:n kansalaiset voivatkin saada missä tahansa jäsenmaassa terveydenhoitoa sosiaaliturvaoikeuksien ansiosta. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti auttaa lomailijoita ja työmatkalaisia hyödyntämään näitä etuja.

Koko maailman terveydestä huolehtii maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO). Se on perustettu 1948 ja sen tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä terveys kaikille ihmisille. Se auttaa etenkin kaikkein köyhimpien alueiden ihmisiä ja kehittää rokotteita ja järjestää yhteistöitä sarsin, malarian ja aidsin torjumiseksi. Se pyrkii myös vähentämään tupakan ja alkoholin käyttöä.  Suomi maksaa myös vuosittain WHO:n jäsenmaksun ja jäsenillä on oikeus käyttää kaikken sen keräämää tietoa ja julkaisuja kansallisessa terveyspolitiikassa.

Unicef on YK:n lastenjärjestö, jonka tärkein tavoite on lapsien perusoikeuksien turvaaminen. Se on sitoutunut varsinkin huonoimmassa asemassa olevien lasten suojeluun kuten äärimmäisen köyhyyden, sotien ja luonnonmullistusten uhrien auttamiseen.

Toimintakyky:

Toimintakykyyn vaikuttavat ihmisen ikä, terveys, elintavat, työ ja perimä. Se muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta alueesta. Toimintakyky on myös suhteellista, sillä aikuiselta ja vanhukselta vaaditaan hyvin erilaista toimintaa.

Fyysinen toimintakyky koostuu yleiskestävyydestä, lihaskunnosta (voima, kestävyys ja notkeus) ja liikkeiden hallinnasta. Tavallisesti riittää, että pystyy suoriutumaan päivittäisistä toimminnoista ilman häiritseviä fyysisiä kipuja. Fyysinen toimintakyky vaikuttaa suoraan yleiseen työ- ja toimintakykyyn yhdessä psyykkisen ja sosiaalisen kanssa. Ihmisten toimintakyvyn testaamiseen on kehitetty mittareita, mutta tärkein tiedonlähde on yksilö itse. Sitä testataan, jotta tiedetään onko tarpeen muuttaa ympäristöä, hankkia apuvälineitä tai järjestää kuntoutusta.

Psyykkinen toimintakyky tarkoittaa kykyä suoriutua älyllisistä ja henkistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Esim. havaitseminen, muistaminen, oppiminen, ajatteleminen jne. Ja kyse on yksilön subjektiivisista kokemuksista. Psyykkistä toimintakykyä voi arvioida henkilö itse tai ulkopuoliset ihmiset. Se voi heikentyä esim. läheisen kuoleman tai muun traumaattisen tapahtuman takia. Hyvä psyykkinen kunto tarkoittaa yleistetysti sitä ettei esiinny mansennusta, epäluuloisuutta tai ahdistuneisuutta.
  Sitä arvioidaan psykologisin testein tai arvioidaan suorituksia konkreettisissa tehtävissä.

Työhyvinvointi:

Työhyvinvointiin vaikuttaa useat tekijät kuten kyky tehdä töitä ja suoriutua sen asettamista vaatimuksista. Niiden perusta on psyykkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Muita työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat työorganisaatio, työtehtävän luonne, esimiesten ja työtovereiden toiminta sekä henkilöstöpolitiikka. Työtä kehittämällä pyritään parantamaan työntekijöiden hyvinvointia ja työn miellekkyyttä. Tyky -toiminta ylläpitää työkykyä parantamalla työilmapiiriä ja ympäristöä sekä työorganisaation kehittämistä.
  Näitä työhyvinvointia edistäviä toimia pitää myös arvioida, jotta niitä pystytään kehittämään. Sitä arvioidaan mittareilla, usein niillä samoilla, joilla työpaikan lähtötilannetta on arvioitu.

Ergonomia:

Ergonomia tarkoittaa tietoa ja toimintaa, jolla tuotteet, työ, työpaikat, työvälineet ja työympäristö sovitetaan ihmisten edellytysten ja vaatimusten mukaisiksi. Sen tavoitteena on, että työ kuormittaa työntekijöitä juuri sopivasti. Laki velvoittaa, että ergonomiset tekijät huomioidaan työpisteitä suunniteltaessa.
  Fyysinen ergonomia tarkastelee ihmisen anatomisia, antropometrisia, fysiologisia ja biomekaanisia ominaisuuksia fyysisessä toiminnassa. Psyykkisiä toimintoja kuten havaintokykyä, päättelyä, muistia ja motorisia taitoja taas tarkastelee kognitiivinen ergonomia.
Organisaatioergonomiassa keskeistä on viestinnän, henkilöstöhallinnon, työn muotoilun, tiimityön yms. tarkastelu.

Oman "tutkimukseni" tutkimussuunnitelma

Tutkimussuunnitelma

Tutkimusongelma

Tutkimusongelmana on: Vaikuttaako säännöllinen liikunta positiivisesti elämän laatuun? Hyvää elämänlaatua mittaan sillä, kuvailevatko koehenkilöt positiivisemmin elämäänsä koejakson jälkeen.

Hypoteesini on, että säännöllinen liikunta vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämänlaatuun. Olen todennut itselläni, ystävilläni ja perheessäni liikunnan vaikuttavan positiivisesti mielialaan. Olen myös kuullut tutkimuksista, joissa sitä on yritetty todistaa. Kun olen harrastanut liikuntaa, tunnen oloni virkeämmäksi ja ajatukseni selvemmiksi, sekä suhtaudun positiivisemmin asioihin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusotteena käytän kokeellista tutkimusta, sillä seuraan liikunnan ja positiivisen mielialan välistä syy-seuraus suhdetta. Tiedonkeruutapana käytän tiedonkeruulomakkeita.

Minulla on kaksi vertailuryhmää, joissa molemmissa on 20 henkilöä, jotka eivät harrasta liikuntaa ollenkaan vapaa-ajalla, ja jotka eivät sitä työn puolestakaan saa.

Kokeen aluksi molempien ryhmien koehenkilöt vastaavat kyselylomakkeeseen, jossa kysellään heidän mielialastaan ja elämän laadustaan. Kyselylomakkeissa on asteikot yhdestä viiteen, jossa yksi on vähiten ja viisi on eniten.

 Kysymyksiä ovat esimerkiksi:

”Kuinka tyytyväinen olet elämääsi?”

”Kuinka onnellinen olet tällä hetkellä?”

”Kuinka hyväksi tunnet olosi fyysisesti?”

”Kuinka hyväksi tunnet olosi henkisesti?”

”Kuinka virkeäksi tunnet itsesi?”

”Miten viihdyt työssäsi/opiskelupaikassasi?”

”Onko sinulla stressiä?”

”Kuinka ahdistuneeksi tunnet itsesi?”

”Kuinka masentuneeksi tunnet itsesi?”
”Kuinka hyvin nukut?”

”Miten hyvä ruokahalu sinulla on?”

”Kuinka ärtyneeksi tunnet itsesi?”

Vastaamisen jälkeen koeryhmä alkaa käydä 4km:n lenkillä kaksi kertaa viikossa kahden viikon ajan. Tämän jälkeen he lisäävät lenkkeilyä vielä niin, että he käyvät 5km:n lenkillä kolme kertaa viikossa seuraavan kahden viikon ajan. Eli yhteensä lenkkeilyä tulee 4 viikkoa. Vertailuryhmä taas ei harrasta liikuntaa edelleenkään.

Kun neljä viikkoa on kulunut, koeryhmä ja vertailuryhmä tekevät saman elämän laadusta kyselevän testin uudestaan.

Tulosten tulkinta

Koetulokset käsitellään vertaamalla koehenkilöiden vastauksia elämänlaatukyselyyn ennen liikuntaa ja liikunnan jälkeen. Aineiston analysointitapa on määrällinen ja sitä mitataan tilastomatemaattisin menetelmin.

  Koeryhmän vastausten vertailun perusteella voidaan päätellä, että liikunnan säännöllisen harrastamisen jälkeen he suhtautuivat omaan elämäänsä positiivisemmin ja kokivat sen mielekkäämmäksi. Vertailuryhmällä elämänlaatukysymysten vastaukset pysyivät suurin piirtein samoina kuin ensimmäisellä kerralla.

Tästä voidaan päätellä, että säännöllinen liikunta vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun.

Tutkimuksen merkitys

Mielestäni tutkimukseen ei liity käytännön tai eettisiä ongelmia. Tutkimuksen julkaiseminen voisi saada enemmän ihmisiä harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Tutkimus olisi mielestäni toteutettavissa.

Tutkimuksen abc

Seuraava luku kertoo tutkimuksista, mihin niitä tarvitaan, miten ne toteutuvat jne. Tietoa tulee koko ajan lisää ja vanhaa tietoa on hyvä kritisoida, eikä mitään tietoa kannata pitää täysin aukottoman varmana.
 Terveystutkimuksia kiinnostavat monenlaiset asia esimerkiksi kuinka eurooppalaisten ja aasialaisten sairastuvuus eroaa toisistaan tai saako syöpäpotilaat tarpeeksi vertaistukea?
Vaikka tutkimuksia tehdäänkin koko ajan, vain harvat niistä ovat maailmaamullistavia. Monet tutkimuskohteet sivuavat tavallisia arkielämän asioita, ja tuloksien muutokset eivät yleensä ole kovinkaan suuria.

Tieteellistä terveystietoa tarvitaan etenkin juuri siksi, että hoito olisi parasta mahdollista ja yhteiskunnan päätökset hoidosta olisivat mahdollisimman oikeiden tietojen pohjalta tehtyjä.

Tieteellinen ja arkitieto:

Arkikäsitykset eivät ole yleispäteviä, vaikka ne voivatkin olla oikeassa. Niitä ei ole tieteellisesti todistettu oikeiksi, eikä se välttämättä ole tarpeenkaan.
Tieteelliselle tiedolle on tyypillistä oma käsitteistö ja tieteellinen kieli sekä täsmällinen terminologia. Tieteellinen tieto on hankittu systemaattisesti ja sen hankinta on huolellisesti suunniteltua. Tutkimukset suunnitellaan tarkasti ja tuloksiin suhtaudutaan kriittisesti.

terveystieteellinen tutkimus = usein monen eri tieteenalan soveltamista terveyteen ja sairauteen liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi.


Tutkimuksen vaiheet :

1. Tutkimusaiheen valinta ja rajaaminen
2. Tutkimusongelman asettaminen
3. Tutkimusmenetelmien ja tutkimusasetelman valinta
4. Aineiston kerääminen
5. Aineiston analysointi
6. Tulosten raportointi

1. Tutkimusaiheen valinta ja rajaaminen on esimmäinen asia, joka tutkimuksessa tehdään. Aihe on usein joku asia, joka tutkiaa henkilökohtaisesti kiinnostaa tai johon hän törmää päivittäin. Aihe on usein vielä merkittävämpi jos se on yhteiskunnallisesti tai paikallisesti ajankohtainen. Aihe voi olla ennestään tutkimaton, mikä tekee siitä kiinnostavampaa. Toisaalta jo ennestään tutkittuihinkin aiheisiin voi löytää aina uusia näkökulmia.
   Tutkimuskohteen rajaaminen on olennaista, jottei tutkimus käy liian haasteelliseksi ja laajaksi. Kannattaa miettiä esimerkiksi kohderyhmän rajaamista tai aiheen rajaamista pienempään osa-alueeseen. Rajatessa aihetta pitää myös päättää tahtooko pintapuolisempaa vai syvällisempää tietoa.

2. Tutkimusongelman asettaminen tarkoittaa siis sitä, että mietitään mihin kysymykseen tutkimuksella halutaan vastattavan. Siispä tutkimusongelma kannattaa muotoilla selkeiksi kysymyksiksi. Ongelmalle voi asettaa myös hypoteesin eli oman ennustuksen tutkimuksen tuloksista.
Tutkimuksen luonne voi olla määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimusote, jossa tutkitaan suoraan onko jokin asia tosi vai epätosi. Esimerkiksi, tytöt ovat parempia koulussa kuin pojat.
  Tutkimus voi olla myös laadullinen kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkitaan miten ihmiset kokevat asioita tai mitä jotkut asiat merkitsevät eri ihmisille. Tulokset eivät siis ole numeroja ja tilastoja vaan kuvauksia ja tulkintoja. Tutkimuskohteena laadullisessa tutkimuksessa voisi olla esimerkiksi "Miten nuoret kokevat koulunvaihdon yläkoulusta lukioon muuttavan heitä?" 

3. Tutkimusmentelmiä on useita. Ajallinen ulottuvuus huomioidaan siinä, onko tutkimus pitkittäis- vai poikittaistutkimus. Pitkittäistutkimus tarkoittaa, että samoja ihmisiä tutkitaan esimerkiksi kahden, viiden tai kymmenen vuoden välein ja katsotaan mitä muutoksia heissä on tapahtunut. Poikkittaistutkimuksessa tutkitaan kerralla useita esim. 5-vuotiaita lapsia vain yhden kerran ja vertaillaan esimerkiksi sitä, missä vaiheessa kehitystä he ovat.
Kuvailevassa tutkimuksessa mietitään sitä kuinka yleisiä ja minkälaisia tietyt ilmiöt ovat. Niitä voidaan yrittää myös tutkia syvemmin.
Korrelatiivisissa tutkimuksissa tutkitaan ilmiöiden välisiä yhteyksiä.
Kokeellisessa tutkimuksessa tutkitaan ilmiöiden syitä ja niiden välisiä syy-seuraussuhteita. Siinä koeryhmä jaetaan mahdollisimman samanlaisiin ryhmiin, joista toinen altistetaan tutkittavalle asialle ja toista ei. Altistuksen jälkeen ryhmiä verrataan toisiinsa ja näin nähdään tapahtuneet muutokset.

4. Aineiston keräämiseen käytetään useita eri tapoja riippuen tutkimuksesta. Valmiiden aineistojen kuten tilastojen ja rekistereiden lisäksi on esimerkiksi kyselylomakkeita. Se käy hyvin kun tutkittava joukko on suuri ja halutaan tietoa tosiasioista kuten siitä kuinka pitkä ja painava olet tai paljonko käytät kuukaudessa rahaa lääkkeisiin. Strukturoidussa haastattelussa kysymykset ja vastausvaihtoehdot on laadittu ennalta ja vastaukset kirjoitetaan ylös. Avoimessa haastattelussa mennään syvemmälle haastateltavaan ja pyritään saamaan selville hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Havainnoinnissa taas tutkitaan ihmisiä ulkopuolelta käsin ja tutkitaan miten ihmiset toimivat erilaisissa tilanteissa. Osallistuvassa havainnoinnissa havaitsija soluttautuu tutkittavien joukkoon ja tekee näin havaintoja. Mittauksilla saadaan tarkkaa tietoa esim. terveydentilasta mittaamalla pituus, paino jne.

5. Aineiston analysoinnissa tuloksia pohditaan ja tulkitaan. Siinä yritetään ymmärtää mitä saatu tulos tarkoittaa ja mihin se johtaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa täytyy miettiä useita asioita esim. onko kerätty aineisto luotettavaa ja toteutuiko tutkimus suunnitellulla tavalla? Tuloksia täytyy verrata muiden tekemien tutkimusten tuloksiin, jotta huomataan onko ristiriitoja.

6. Tulosten raportoinnissa tutkimustulos siis kerrotaan myös muille.
Tutkimusraportin rakenne:
1. tiivistelmä
2. johdanto
3. tutkimusongelma
4. tutkimusmentelmät
5. tutkimustulokset
6. pohdinta
7. kirjallisuusluettelo
8. liitteet

Teen tänne toisen merkinnän mihin laitan mun psykologiassa aikasemmin tehdyn tutkimuksen ! :)

Tautinen historia

Tästä alkaa terveystiedon kolmas kurssi "terveys ja tutkimus". Ensimmäisenä siis käsitellään sitä, mistä kaikki on saanut alkunsa ja miten sairaudet ja niiden torjunta on edennyt siihen, missä nykyään ollaan. Koko ihmiskunnan alusta lähtien ovat ihmiset olleet vuorovaikutuksessa sairauksien kanssa ja taistelleet niitä vastaan.

Ennen aikaan suurimpia uhkia olivat tartuntataudit, jotka levisivät laajalle varsinkin, kun ihmiset lisääntyivät ja asutus levisi. Puhdas vesi, asumisen hygienia sekä rokotukset ja antibiootit auttoivat saamaan nämä tartuntataudit kuriin. Tilalle kuitenkin tulivat uudet haasteet: nimittäin rappeutumissairaudet kuten verisuonten kalkkeutuminen, luuston kalkkikato ja syövät. Esimerkiksi suomalaisten sairauksista pääosa on elintapasairauksia. Esimerkiksi syöpää aiheuttaa tupakointi ja kakkostyypin diabetesta ylipainoisuus. Syöpää sairastavien määrä kasvaa myös väestön ikääntyessä ja eläessä pidempään, sillä syöpä on yleensä iäkkäämpien sairaus.
   Myös nuorilla on alkanut ilmetä selkä- ja niska-hartiaseudunvaivoja lisääntyneesti, minkä uskotaan johtuvan istuvasta elämäntavasta, tietokoneella työskentelystä ja heikentyneestä yleiskunnosta. Hampaiden terveys on onneksi kaikenikäisillä parantunut ruokailutottumusten, fluoratun juomaveden, päivittäisen hampaiden harjauksen ja hammaslääkärikäyntien ansiosta. 

Sairauksien selittäminen:

- Aluksi spiritualistisia, moraalisia
- seuraavaksi humoraalipatologia eli ihminen koostui neljästä aineesta: vesi, ilma, keltainen sappi ja musta sappi ja jos ne olivat epätasapainossa ihminen sairastui
- humoraalipatologiaan liittyi myös miasmateoria eli että likaiset alueet olivat sairautta täynnä
- vanhat selitykset korvasi mikrobien löytyminen
- vasta ruumiinavaukset auttoivat havaitsemaan, että ihminen oli yksilö, jonka sairaus oli yksilöllinen ja paikantuu tiettyyn kudokseen sen solujen muutoksena.
- viimein on havaittu, että joidenkin tautien kuten sepelvaltimotaudin taustalla on useita tekijöitä kuten perimä ja elämäntavat sekä biologiset tekijät

Terveydenhoidon kehitys Suomessa:
- 1900-luvun alussa keskityttiin vain tartuntatautien ehkäisyyn ja hoitoon
- Aluksi oli saatava tartuntataudit kuten tuberkuloosi kuriin
- Luotiin äitiys- ja lastenneuvola sekä kouluterveydenhoitoa kehitettiin
--> äiti ja lapsi kuolleisuus maailman pienimpiä
- kouluihin ensimmäiset terveydenhoitajat ja ilmainen kouluruokat 1940-luvulta
- sairausvakuutusjärjestelmän luominen

Kansanterveystyön historia:

- Aluksi painopiste erikoissairaanhoidossa
-  1972 kansanterveyslaki
--> painopiste terveydenhoidon ja avohoidon kehittämisessä
- Valistusta terveellisistä elämäntavoista¨
- Tottumuksia pyrittiin muuttamaan myös esimerkiksi tupakkalailla

Terveyden edistämisen lähestymistavat:

- Huomion kiinnittäminen taudinaiheuttajiin (agent)
- Huomio yksilöön (host)
- Elintapasairauksien takia nykyään enemmän huomiota yksilöön ja yksilön valistamiseen
- Teveyttä lähestytään myös yksilön vastustuskyvyn parantamisen kannalta (host resistance). Esim. immunisaation vahistusta rokotteilla, ja psyykkistä terveyttä vahvistamalla selviytymiskeinoja
- Ihmisille luodaan myös mahdollisuuksia parantaa ympäristöään terveyden kannalta esimerkiksi suojateillä, lenkkipoluilla

Käsitteitä:

Epidemia = sairauden aiemmasta lisääntyvä esiintyminen, rajoittuu tiettyyn maahan tai maanosaan

Pandempia =  koko maapallolle leviävä sairaus

Kansanterveystyö = yksilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuva terveydenhoito sekä yksilön sairaanhoito sekä niihin liittyvä toiminta, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja edistää väestön terveydentilaa sekä ehkäistä sairauksia

Omia ajatuksia:

Minua mietityttää esimerkiksi se, että onko oikein kieltää tupakointi ihmisiltä, sillä eikö se mene jo yksilön vapauden rajoittamiseksi?

Minulle heräsi myös ajatus, että terveyttä voitaisiin edistää myös esimerkiksi muuttamalla kouluympäristö sellaiseksi, ettei siellä myytäisi karkkia tms. epäterveellistä, sillä niitä tulee paljon helpommin ostettua, jos ne ovat helposti saatavilla.

Mielestäni myöskään nuorten mielenterveysongelmia ei vielä ehkäistä tarpeeksi, sillä monet nuoret kuvittelevat elämän olevan liian helppoa ja elävät tietynlaisessa kuplassa. Koulussa olisi hyvä esimerkiksi käsitellä tarkemmin seurustelusuhteita jne., koska nuoret esimerkiksi niiden epäonnistumisen hyvin raskaasti, eivätkä he välttämättä saa niiden selvittämiseen niin paljon apua, kuin olisi tarpeen.