Funktionaalinen mittari taas tarkoittaa, että ihminen on toimintakykyinen eli pystyy suoriutumaan arkipäivän toiminnoista. Subjektiivinen mittari on taas se, miten itse kokee oman terveydentilansa.
Subjektiivisen terveydentilan mittaria käytetään useimmiten, kun tutkitaan väestön terveyttä. Siinä siis tutkittavaa henkilöä pyydetään arvioimaan omaa terveydentilaansa erilaisten kysymysten avulla, kuten " Kuinka terveeksi tunnet itsesi asteikolla 1-5 ?". Näihin omiin arvioihin heijastuu hyvin fyysisten sairauksien lisäksi myös psyykkiset ongelmat.
Fyysiset oireet eivät aina tarkoita, että olisi fyysisesti sairas vaan ne voivat heijastua myös huonosta psyykkisestä terveydestä. On tärkeää, että osataan lukea oireilua, pohtia sitä ja toimia sen mukaisesti. Oireet eivät välttämättä myöskään aina kerro mistään sairaudesta, sillä esimerkiksi kuukautiskivut ovat vain osa normaaleja biologisia ilmiöitä.
Hyvinvoinnin mittaaminen:
Subjektiiviseen hyvinvointiin liittyy tiukasti psyykkinen hyvinvointi ja turvallisuudentunne. Sen mittaamiseen on kehitetty 13 -osainen Beckin masentuneisuusmittari, jossa on kysymyksiä elämän omakohtaisesta kokemisesta. Siihen kuuluvat esim. tulevaisuuteen suhtautuminen, onnistuminen elämässä, tyytyväisyys yms.
Toinen mittari, joka sopii kouluhyvinvoinnin mittaamiseen on sosiologi Erik Allardtin hyvinvointimalli. Siinä hyvinvointi jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat elinolot (having), sosiaaliset suhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being).
Terveyskäyttäytyminen:
Terveyskäyttäytymistutkimuksissa selvitetään terveystottumuksia ja -tietoja, asenteita ja tottumuksiin liittyviä syitä. Suomi on tutkinut väestönsä terveystutkimuksia jo 1970 -luvulta saakka ja on edelläkävijä tässä tutkimuksessa.
Tutkimustyötä tehdään erilaisilla kyselylomakkeilla ja muilla tavoilla. Yleisimmin tutkimuksen kohteena ovat liikunta-aktiivisuus, ruokatottumukset, lepo- ja nukkumistottumukset, seksuaalikäyttäytyminen ja tupakointi, alkoholi sekä hygienitottumukset.
Liikuntaharrastuneisuuden tutkiminen on luotettavasti ongelmallista, sillä liikuntaa harrastetaan usein mielen mukaan ja välillä tulee harrastuspiikkejä jolloin urheillaan paljon tiheämpään kuin muulloin. Ihmiset myös vaihtelevat usein harrastuksia ja niiden laadun vaikutusta on vaikea arvioida, kun ne vaihtelevat. Ruokatottumuksia mitataan usein ruokapäiväkirjoilla, jota pidetään noin viikko. Nukkumistottumuksia arvioidaan erilaisilla kysymyksillä kuten " Kuinka väsyneeksi tunnet itsesi aamulla asteikolla 1-5 ?"
Tupakointitottumuksiakin arvioidaan kysymyksillä kuten " Kuinka usein tupakoit tällä hetkellä?" Ja vastausvaihtoehdot : "Päivittäin"; "viikottain" , yms.
Alkoholinkäyttöä tutkitaan kysymällä kuinka usein ja kuinka paljon sekä minkä tyyppistä alkoholijuomaa käyttää.
Usein kymyksiä laadittaessa otetaan huomioon, millaisia kysymyksiä on aiemmin käytetty ja kuinka luotettavia tuloksia niillä on saatu.
Maailman terveyden tutkiminen:
Maailman terveyttä tutkii useat järjestöt ja sitä on myös jaettu alueellisesti. Euroopan unioni on antanut ensisijaisen vastuun jäsenmailleen terveydenhuollosta. Se kuitenkin auttaa jäsenmaitaan vaihtamalla tietoja niiden kanssa ja tukemalla tutkimuksia, jotka pyrkivät takaamaan kaikille kansalaisille paremman terveyden. EU:n kansalaiset voivatkin saada missä tahansa jäsenmaassa terveydenhoitoa sosiaaliturvaoikeuksien ansiosta. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti auttaa lomailijoita ja työmatkalaisia hyödyntämään näitä etuja.
Koko maailman terveydestä huolehtii maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO). Se on perustettu 1948 ja sen tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä terveys kaikille ihmisille. Se auttaa etenkin kaikkein köyhimpien alueiden ihmisiä ja kehittää rokotteita ja järjestää yhteistöitä sarsin, malarian ja aidsin torjumiseksi. Se pyrkii myös vähentämään tupakan ja alkoholin käyttöä. Suomi maksaa myös vuosittain WHO:n jäsenmaksun ja jäsenillä on oikeus käyttää kaikken sen keräämää tietoa ja julkaisuja kansallisessa terveyspolitiikassa.
Unicef on YK:n lastenjärjestö, jonka tärkein tavoite on lapsien perusoikeuksien turvaaminen. Se on sitoutunut varsinkin huonoimmassa asemassa olevien lasten suojeluun kuten äärimmäisen köyhyyden, sotien ja luonnonmullistusten uhrien auttamiseen.
Toimintakyky:
Toimintakykyyn vaikuttavat ihmisen ikä, terveys, elintavat, työ ja perimä. Se muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta alueesta. Toimintakyky on myös suhteellista, sillä aikuiselta ja vanhukselta vaaditaan hyvin erilaista toimintaa.
Fyysinen toimintakyky koostuu yleiskestävyydestä, lihaskunnosta (voima, kestävyys ja notkeus) ja liikkeiden hallinnasta. Tavallisesti riittää, että pystyy suoriutumaan päivittäisistä toimminnoista ilman häiritseviä fyysisiä kipuja. Fyysinen toimintakyky vaikuttaa suoraan yleiseen työ- ja toimintakykyyn yhdessä psyykkisen ja sosiaalisen kanssa. Ihmisten toimintakyvyn testaamiseen on kehitetty mittareita, mutta tärkein tiedonlähde on yksilö itse. Sitä testataan, jotta tiedetään onko tarpeen muuttaa ympäristöä, hankkia apuvälineitä tai järjestää kuntoutusta.
Psyykkinen toimintakyky tarkoittaa kykyä suoriutua älyllisistä ja henkistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Esim. havaitseminen, muistaminen, oppiminen, ajatteleminen jne. Ja kyse on yksilön subjektiivisista kokemuksista. Psyykkistä toimintakykyä voi arvioida henkilö itse tai ulkopuoliset ihmiset. Se voi heikentyä esim. läheisen kuoleman tai muun traumaattisen tapahtuman takia. Hyvä psyykkinen kunto tarkoittaa yleistetysti sitä ettei esiinny mansennusta, epäluuloisuutta tai ahdistuneisuutta.
Sitä arvioidaan psykologisin testein tai arvioidaan suorituksia konkreettisissa tehtävissä.
Työhyvinvointi:
Työhyvinvointiin vaikuttaa useat tekijät kuten kyky tehdä töitä ja suoriutua sen asettamista vaatimuksista. Niiden perusta on psyykkisessä, fyysisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Muita työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat työorganisaatio, työtehtävän luonne, esimiesten ja työtovereiden toiminta sekä henkilöstöpolitiikka. Työtä kehittämällä pyritään parantamaan työntekijöiden hyvinvointia ja työn miellekkyyttä. Tyky -toiminta ylläpitää työkykyä parantamalla työilmapiiriä ja ympäristöä sekä työorganisaation kehittämistä.
Näitä työhyvinvointia edistäviä toimia pitää myös arvioida, jotta niitä pystytään kehittämään. Sitä arvioidaan mittareilla, usein niillä samoilla, joilla työpaikan lähtötilannetta on arvioitu.
Ergonomia:
Ergonomia tarkoittaa tietoa ja toimintaa, jolla tuotteet, työ, työpaikat, työvälineet ja työympäristö sovitetaan ihmisten edellytysten ja vaatimusten mukaisiksi. Sen tavoitteena on, että työ kuormittaa työntekijöitä juuri sopivasti. Laki velvoittaa, että ergonomiset tekijät huomioidaan työpisteitä suunniteltaessa.
Fyysinen ergonomia tarkastelee ihmisen anatomisia, antropometrisia, fysiologisia ja biomekaanisia ominaisuuksia fyysisessä toiminnassa. Psyykkisiä toimintoja kuten havaintokykyä, päättelyä, muistia ja motorisia taitoja taas tarkastelee kognitiivinen ergonomia.
Organisaatioergonomiassa keskeistä on viestinnän, henkilöstöhallinnon, työn muotoilun, tiimityön yms. tarkastelu.
Käy tutustumassa Allardtin teoriaan pohjautuvaan hyvinvointitutkimusmateriaaliin http://www10.edu.fi/hyvinvointiprofiili/
VastaaPoista