Tutkimuksen abc

Seuraava luku kertoo tutkimuksista, mihin niitä tarvitaan, miten ne toteutuvat jne. Tietoa tulee koko ajan lisää ja vanhaa tietoa on hyvä kritisoida, eikä mitään tietoa kannata pitää täysin aukottoman varmana.
 Terveystutkimuksia kiinnostavat monenlaiset asia esimerkiksi kuinka eurooppalaisten ja aasialaisten sairastuvuus eroaa toisistaan tai saako syöpäpotilaat tarpeeksi vertaistukea?
Vaikka tutkimuksia tehdäänkin koko ajan, vain harvat niistä ovat maailmaamullistavia. Monet tutkimuskohteet sivuavat tavallisia arkielämän asioita, ja tuloksien muutokset eivät yleensä ole kovinkaan suuria.

Tieteellistä terveystietoa tarvitaan etenkin juuri siksi, että hoito olisi parasta mahdollista ja yhteiskunnan päätökset hoidosta olisivat mahdollisimman oikeiden tietojen pohjalta tehtyjä.

Tieteellinen ja arkitieto:

Arkikäsitykset eivät ole yleispäteviä, vaikka ne voivatkin olla oikeassa. Niitä ei ole tieteellisesti todistettu oikeiksi, eikä se välttämättä ole tarpeenkaan.
Tieteelliselle tiedolle on tyypillistä oma käsitteistö ja tieteellinen kieli sekä täsmällinen terminologia. Tieteellinen tieto on hankittu systemaattisesti ja sen hankinta on huolellisesti suunniteltua. Tutkimukset suunnitellaan tarkasti ja tuloksiin suhtaudutaan kriittisesti.

terveystieteellinen tutkimus = usein monen eri tieteenalan soveltamista terveyteen ja sairauteen liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi.


Tutkimuksen vaiheet :

1. Tutkimusaiheen valinta ja rajaaminen
2. Tutkimusongelman asettaminen
3. Tutkimusmenetelmien ja tutkimusasetelman valinta
4. Aineiston kerääminen
5. Aineiston analysointi
6. Tulosten raportointi

1. Tutkimusaiheen valinta ja rajaaminen on esimmäinen asia, joka tutkimuksessa tehdään. Aihe on usein joku asia, joka tutkiaa henkilökohtaisesti kiinnostaa tai johon hän törmää päivittäin. Aihe on usein vielä merkittävämpi jos se on yhteiskunnallisesti tai paikallisesti ajankohtainen. Aihe voi olla ennestään tutkimaton, mikä tekee siitä kiinnostavampaa. Toisaalta jo ennestään tutkittuihinkin aiheisiin voi löytää aina uusia näkökulmia.
   Tutkimuskohteen rajaaminen on olennaista, jottei tutkimus käy liian haasteelliseksi ja laajaksi. Kannattaa miettiä esimerkiksi kohderyhmän rajaamista tai aiheen rajaamista pienempään osa-alueeseen. Rajatessa aihetta pitää myös päättää tahtooko pintapuolisempaa vai syvällisempää tietoa.

2. Tutkimusongelman asettaminen tarkoittaa siis sitä, että mietitään mihin kysymykseen tutkimuksella halutaan vastattavan. Siispä tutkimusongelma kannattaa muotoilla selkeiksi kysymyksiksi. Ongelmalle voi asettaa myös hypoteesin eli oman ennustuksen tutkimuksen tuloksista.
Tutkimuksen luonne voi olla määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimusote, jossa tutkitaan suoraan onko jokin asia tosi vai epätosi. Esimerkiksi, tytöt ovat parempia koulussa kuin pojat.
  Tutkimus voi olla myös laadullinen kvalitatiivinen tutkimus, jossa tutkitaan miten ihmiset kokevat asioita tai mitä jotkut asiat merkitsevät eri ihmisille. Tulokset eivät siis ole numeroja ja tilastoja vaan kuvauksia ja tulkintoja. Tutkimuskohteena laadullisessa tutkimuksessa voisi olla esimerkiksi "Miten nuoret kokevat koulunvaihdon yläkoulusta lukioon muuttavan heitä?" 

3. Tutkimusmentelmiä on useita. Ajallinen ulottuvuus huomioidaan siinä, onko tutkimus pitkittäis- vai poikittaistutkimus. Pitkittäistutkimus tarkoittaa, että samoja ihmisiä tutkitaan esimerkiksi kahden, viiden tai kymmenen vuoden välein ja katsotaan mitä muutoksia heissä on tapahtunut. Poikkittaistutkimuksessa tutkitaan kerralla useita esim. 5-vuotiaita lapsia vain yhden kerran ja vertaillaan esimerkiksi sitä, missä vaiheessa kehitystä he ovat.
Kuvailevassa tutkimuksessa mietitään sitä kuinka yleisiä ja minkälaisia tietyt ilmiöt ovat. Niitä voidaan yrittää myös tutkia syvemmin.
Korrelatiivisissa tutkimuksissa tutkitaan ilmiöiden välisiä yhteyksiä.
Kokeellisessa tutkimuksessa tutkitaan ilmiöiden syitä ja niiden välisiä syy-seuraussuhteita. Siinä koeryhmä jaetaan mahdollisimman samanlaisiin ryhmiin, joista toinen altistetaan tutkittavalle asialle ja toista ei. Altistuksen jälkeen ryhmiä verrataan toisiinsa ja näin nähdään tapahtuneet muutokset.

4. Aineiston keräämiseen käytetään useita eri tapoja riippuen tutkimuksesta. Valmiiden aineistojen kuten tilastojen ja rekistereiden lisäksi on esimerkiksi kyselylomakkeita. Se käy hyvin kun tutkittava joukko on suuri ja halutaan tietoa tosiasioista kuten siitä kuinka pitkä ja painava olet tai paljonko käytät kuukaudessa rahaa lääkkeisiin. Strukturoidussa haastattelussa kysymykset ja vastausvaihtoehdot on laadittu ennalta ja vastaukset kirjoitetaan ylös. Avoimessa haastattelussa mennään syvemmälle haastateltavaan ja pyritään saamaan selville hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Havainnoinnissa taas tutkitaan ihmisiä ulkopuolelta käsin ja tutkitaan miten ihmiset toimivat erilaisissa tilanteissa. Osallistuvassa havainnoinnissa havaitsija soluttautuu tutkittavien joukkoon ja tekee näin havaintoja. Mittauksilla saadaan tarkkaa tietoa esim. terveydentilasta mittaamalla pituus, paino jne.

5. Aineiston analysoinnissa tuloksia pohditaan ja tulkitaan. Siinä yritetään ymmärtää mitä saatu tulos tarkoittaa ja mihin se johtaa. Tutkimustuloksia arvioitaessa täytyy miettiä useita asioita esim. onko kerätty aineisto luotettavaa ja toteutuiko tutkimus suunnitellulla tavalla? Tuloksia täytyy verrata muiden tekemien tutkimusten tuloksiin, jotta huomataan onko ristiriitoja.

6. Tulosten raportoinnissa tutkimustulos siis kerrotaan myös muille.
Tutkimusraportin rakenne:
1. tiivistelmä
2. johdanto
3. tutkimusongelma
4. tutkimusmentelmät
5. tutkimustulokset
6. pohdinta
7. kirjallisuusluettelo
8. liitteet

Teen tänne toisen merkinnän mihin laitan mun psykologiassa aikasemmin tehdyn tutkimuksen ! :)